Energiapuusta apua metsäbiotalouden hiussuoniston tukkeumiin

Metsäautoteiden ja peltojen reunavesakot tulisi niittää säännöllisesti tai viimeistään silloin, kun ne alkavat haitata tiellä liikkumista tai varjostaa viljelmiä. Vesakon kasvunopeus yllättää ja monesti asia tulee mieleen etenkin metsäautotieverkostolla vasta kun lehtipuu vesakko on niin järeää, että sen raivaus ei onnistu normaaleilla tienvarsien kunnossapitotyökoneilla tai auramies ei saa lakoontuneen vesakon tukkimaa tietä auki talvisavotalle. Kesäolosuhteissa tietä reunustava ylisuuri tienvarsivesakko raapii autonkylkiä ja peilejä, hidastaa tienpinnan kuivumista, heikentää näkyvyyttä ja haittaa veden virtausta sivuojissa. Tyypillisimmät metsäautoteiden kuntotarkastuksissa havaitut yksityisteiden kunnossapidon laiminlyönnit koskevatkin juuri pientareiden niittoa ja teiden lanausta.

Ylijäreän vesakon niitto ja silppuaminen on hidasta ja kallista puuhaa, joten reunavesakon hyödyntäminen energiapuuna on usein mielekäs vaihtoehto, kun yhdistetyn korjuu- ja raivuutyön kustannukset voidaan kattaa kokonaan tai ainakin osittain energiapuusta saatavilla myyntituloilla. Tuuheimmilla tieosuuksilta hakkuutuloa voi kertyä tiekunnalle jopa niin paljon, että rahaa liikenee ränsistyneen tien sorastukseen tai muuhun peruskunnostustyöhön. Vesakon talteenoton etu on myös se, että silputut raivaustähteet eivät tuki sivuojia tai lannoita tienvarsikasvustoja entistä vauhdikkaampaan kasvuun.

Kunnossa oleva tie tuo omistajilleen selvää taloudellista hyötyä ja vastinetta tiehen tehdyille investoinneille. Puuta korjataan paljon talvikuukausina, jolloin tarve saada puu pois kevätkauden aikana huonosti kantavien maiden tai huonossa kunnossa olevien teiden takaa on suuri. Ylijäreän tienvarsivesakon tukkiman tien aukaisusta energiapuun korjuun vauhdittamana voikin todeta, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Metsäteitä on Suomessa rakennettu yli 125 000 kilometriä, josta noin 77 000 kilometriä sijaitsee yksityismetsissä. Säännöllisellä ja oikein toteutetulla tienhoidolla voidaan välttää kalliita kunnostustoimenpiteitä ja säästää tienpitokustannuksia.

Luonnonvarakeskuksessa on tehty sarja tienvarsivesakon raivaus- ja korjuututkimuksia, joiden avulla on määritetty missä raja biomassan talteenoton ja tähteeksi silppuamisen välillä menee. Merkittävin tuottavuuteen ja kustannusiin vaikuttava tekijä on puun koko. Yhteen kiintokuutiometriin energiapuuta tarvitsee napsutella 10-litraisia puita poikki ja pinoon 100 kappaletta. Tuplaten suuremmalla puulla pärjää puolet pienemmällä keräilykaatomäärällä, mikä luonnollisesti heijastuu parempana korjuun tuottavuutena ja alempina kustannuksia. Puun koko vaikuttaa myös hakkuukertymän määrään ja korjuutyömaan kokoon.

Hakkuukertymän paisuminen parantaa metsäkuljetuksen tuottavuutta ja korjuutyömaan koko puolestaan heijastuu koneiden siirtokustannusten kautta energiapuun korjuun yksikkökustannuksiin (€/m3). Korjuutyömaan kokoa voi kasvattaa sillä, että samalla käyntikerralla raivataan talteen kulkua haittaava tienreunojen vesakko, että harvennetaan alueen rästiharvennukset tuottokuntoon. Varastokasojen lukumäärä työmaalla vaikuttaa ajomatkaan varastopaikalle. Kuormatilaa kasvattamalla ja kuormaa tiivistämällä kuljetuksen tuottavuutta voi jonkin verran tehostaa mutta käytännön rajoitteet tulevat hyvin pian vastaan, kun operoidaan tiealueella, jossa voi ajoittain olla myös muuta liikennettä ja halutaan pitää tielle varisevan oksabiomassan määrä kohtuuden rajoissa.

Äskettäin International Journal of Forest Engineeringissä julkaistussa tutkimusartikkelissa energiapuun korjuukustannukset alittivat sekä korjurimenetelmällä että kahden koneen korjuuketjulla kokopuusta maksettavan hankintahinnan (20,7 €/m3) kun ajomatka varastopaikalle oli 250 m ja puun sekä työmaan koko olivat vähintään 16 litraa ja 100 m3.  Perinteiseen harvennuspuun korjuuseen verrattuna tienvarsivesakon korjuun tuottavuutta tehosti ennen kaikkea se, että puiden poisto tapahtui systemaattisesti ja jäävää puusto ei hidastanut kaatokasausta. Tämän vuoksi vesapuuston korjuu oli kannattavaa selvästi pienipuustoisemmalla kohteella, kuin mitä pidetään kannattavuuden rajana nuorten metsien energiapuun korjuussa harvennusmetsissä.

Kirjoittaja:
Juha Laitila, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus

Lähteet:

Juha Laitila & Kari Väätäinen (2020). Productivity of harvesting and clearing of brushwood alongside forest roads. Silva Fennica vol. 54 no. 5 article id 10379. 21 p. https://doi.org/10.14214/sf.10379

Juha Laitila & Kari Väätäinen (2021) Productivity and cost of harvesting overgrowth brushwood from roadsides and field edges, International Journal of Forest Engineering 32(2):140-154 https://doi.org/10.1080/14942119.2021.1903790