Arktinen kalatalous muutoksessa

Ammattikalastajien väheneminen ja kotimaisen kalan saatavuus on alkanut huolettamaan ihmisiä. Nykyiset kalastajat ikääntyvät ja lopettavat ammattimaisen pyytämisen eikä nuoria uusia kalastajia saada tilalle. Kalastajan ammatti on hyvin sesonkiluontoista sekä fyysisesti raskasta. Pyydyksiin sitoutuu paljon pääomaa ja alkuinvestoinnit ovat suuret.

Monilla aiemmilla hankkeilla on pyritty saamaan kalastuksesta kiinnostuneita siirtymään ammattikalastajiksi ja ainakin Lokassa tässä on onnistuttu. Muutama vuosi sitten Sodankylässä havahduttiin siihen, että ammattikalastajat käyvät vähiin, joten siellä pyöräytettiin käyntiin Kalastajanpolku-hanke, jota kautta Lokkaan saatiin yli kymmenen uutta kalastajaa. Osa heistä toimii päätoimisina kalastajina ja muutama osa-aikaisina. Uusien kalastajien saaminen alueelle oli hyvä asia, koska Lokan kylä sijaitsee kaukana ja kalastajien yhteistyöllä kaikkien kustannukset saadaan pidettyä pienempinä. Tälläkin hetkellä Suomessa on meneillään hankkeita, joilla pyritään saamaan uusia kalastajia.

Kalastuksen sesonkiluonteisuus lisääntyy koko ajan. Talvet ovat lämpimämpiä eikä vesistöihin tule kunnon jääpeitettä ilmastonmuutoksen takia. Napapiiriltä alaspäin jäät ovat vuosi vuodelta heikompia eikä pyydyksiä saada veteen. Esimerkiksi edellisenä talvena Pellon Miekojärvellä oli niin huonot jäät, ettei sinne voinut viedä verkkoja pyytämään koko talvena. Vielä kymmenen vuotta sitten tällaista ei olisi kuulemma voinut edes kuvitella. Tällä hetkellä marraskuun puolivälissä Lokassa on jo niin vahvat jäät, että siellä ovat jo laittaneet pyydykset jään alle ja kalastus pääsee jatkumaan. Saa nähdä, kuinka monta vuotta menee, että siellä kalastajat taistelevat samojen ongelmien kanssa kuin Miekojärvellä.

Marjaana Aarnio kertoo ammattikalastuksesta Lokassa. (Kesto: 6:08)

Ilmaston lämpenemisen myötä myös vesistöt ovat lämmenneet. Tämä aiheuttaa sen, ettei kalat enää käyttäydy samalla tavoin kuin ennen. Tämä on saanut kalastajat kehittelemään uusia erilaisia pyydyksiä, joiden avulla he saavat turvattua toimeentulonsa. Muikut eivät enää syksyisin saavu rannoille vaan pysyvät keskisyvänteissä, joten niiden pyydystämiseksi on täytynyt alkaa kehittelemään välivedessä kulkevaa nuottaa. Toivotaan, että kehitystyö tuottaa tulosta.

Niin Pellossa kuin Sodankylässä on panostettu kalankäsittelyssä tarvittaviin tiloihin. Molemmissa paikoissa on nykyaikaiset tilat, joissa kalastajat voivat käsitellä saalistaan kylmäketjun katkeamatta. Hyvät työtilat saavat kiitosta ja nämä voivat olla monelle uudelle ammattikalastajalle hyvänä kannustimena aloittaa kalastajan arki. Vaikka kalastajat toimivat jokainen yrittäjänä, tuo yhteisöllisyys turvaa. Yhdessä voi jakaa huolet ja murheet sekä iloita hyvistä saaleista ja onnistumisista.

Kestävää kalastusta mahtuu Suomeen paljon ja kotimaisen kalan mainonta on lisääntynyt huomattavasti. On totta, että Suomalainen kala on paljon eettisemmin pyydettyä, kuin valtameristä kalastettu tonnikala. Silti tonnikalaa tuodaan vuosittain valtavat määrät ja samalla kotimaista kalaa joudutaan hävittämään erilaisin keinoin, kun se ei käy kaupaksi. Syömällä kotimaista kalaa tuetaan pienyrittäjiä ja samalla vesistöt voivat paremmin, kun sieltä saadaan ylimääräistä kalaa pois. Kotimaisen kalan saatavuus saattaa vaan käydä hankalaksi, ellei uusia yrittäjiä saada alalle.

Kirjoittajat:

Vesa Moilanen, Tuomo Holappa, Mika Heikkilä, Kyösti Pääkkönen ja Ari Kinnunen
metsätalousinsinööriopiskelijat, Lapin AMK