Liity GRUDE:n kanssa Nordic Circular Arenaan – kiertotalouden verkostojen verkostoon

Nordic Circular Arena on digitaalinen alusta, jonka tavoitteena on tulla ”pohjoismaisen kiertotalouden kohtaamispaikaksi”. Alusta lanseerattiin 15. kesäkuuta, ja sitä kehittää ja isännöi Nordic Circular Hotspot yhteistyössä Nordic Innovationin kanssa.

Alusta perustuu Nordic Circular Hotspotin vuonna 2019 tekemän sidosryhmäkyselyn tuloksiin. Kyselyn kautta huomattiin, että Pohjoismaissa on tarve alustalle, joka mahdollistaa:

  • Kiertotalouden innovaatioiden, teknologian ja uusien liikeideoiden jakamisen
  • Alueellisen tiedon jakamisen sekä kiertotalouteen liittyvien valmiuksien kehittämisen
  • Verkostoitumisen ihmisten välillä, jotka kokevat samankaltaisia haasteita kiertotalouteen siirtymisessä
  • Pohjoimaisen rajat ylittävän yritysyhteistyön
  • Alueellisen poliittisen yhteistyön kehittämisen
  • Kiertotalouden asiantuntijoiden löytämisen

Näitä havaintoja käytettiin alustan toiminnallisuuksien pohjana. Toinen toive, joka ilmeni matkan varrella, oli voida sisällyttää alustalle muut kiertotalouden verkostot, jotta siitä muodostuisi niin sanotusti kiertotalouden ”verkostojen verkosto”. Tavoitteena on muodostaa yhteisö ja alusta, jolta on mahdollista löytää kaikki tarvittava ja ajankohtainen tieto pohjoismaiseen kiertotalouteen liittyen. GRUDE-hanke on ottanut ensiaskeleen verkostoon jo sen alkumetreillä.

GRUDE -hankkeessa korostetaan toimintaa arktisella maaseudulla, ja siksi GRUDE -verkosto pyrkii lisäämään tietoisuutta maaseutuun liittyvistä aiheista ja näkökulmista Nordic Circular Arenalla. Verkostomme tavoitteena on toimia ponnahduslautana areenan maailmanlaajuiseen verkostoon, jotta kiertotalouden parissa työskentelevien olisi helpompaa liittyä mukaan myös pohjoisilta maaseutualueilta. Liittymällä mukaan Nordic Circular Arenalle saat yleiskuvan alueen ajankohtaisista vihreän talouden hankkeista sekä suunnitelmista ja mahdollisuuden aloittaa keskusteluja ja saada palautetta omista ideoistasi koko kansainväliseltä yhteisöltä.

Uskomme, että Nordic Circular Arena on täydellinen paikka juuri tähän tarkoitukseen!

Alustan käyttö on maksutonta ja sen kautta kuka tahansa voi jakaa julkaisuja, uutisia, tapahtumia ja ideoita sekä aloittaa keskusteluja kiertotalouteen liittyen. Nordic Circular Hotspot haluaa kaikkien auttavan alustan sisällöntuotannossa yhteistyön käynnistämiseksi. Alustan kautta voimme myös nopeuttaa siirtymistä kiertotalouteen Pohjoismaissa!

GRUDE -verkostoon liittymisen hyödyt pähkinänkuoressa:

  • GRUDE-verkosto on ponnahduslauta Nordic Circular Arenan suurempaan kansainväliseen verkostoon.
  • Areenan kautta voit kerätä lisää tietoa aiheista, jotka kiinnostavat sinua – koko Pohjoismaiden yhteinen vihreän talouden tietopankki on käytettävissäsi!
  • Jaa tietoa tapahtumista, kuten webinaareista, työpajoista ja konferensseista Nordic Circular Areenalla saadaksesi niille lisää yleisöä.
  • Onko projektisi ideointivaiheessa? Käytä hyödyksi areenan keskusteluryhmiä tai uutissyötettä saadaksesi hyödyllistä palautetta kentältä.


Blogitekstin kirjoittajat:

Elin Bergman, COO Cradlenet/Co-founder & Managing Partner Nordic Circular Hotspot
Kine Jakobsen, SINTEF Nord/GRUDE project
Suomentanut: Tuuli Nivala ja Henna Kukkonen/GRUDE projekti

Energiapuusta apua metsäbiotalouden hiussuoniston tukkeumiin

Metsäautoteiden ja peltojen reunavesakot tulisi niittää säännöllisesti tai viimeistään silloin, kun ne alkavat haitata tiellä liikkumista tai varjostaa viljelmiä. Vesakon kasvunopeus yllättää ja monesti asia tulee mieleen etenkin metsäautotieverkostolla vasta kun lehtipuu vesakko on niin järeää, että sen raivaus ei onnistu normaaleilla tienvarsien kunnossapitotyökoneilla tai auramies ei saa lakoontuneen vesakon tukkimaa tietä auki talvisavotalle. Kesäolosuhteissa tietä reunustava ylisuuri tienvarsivesakko raapii autonkylkiä ja peilejä, hidastaa tienpinnan kuivumista, heikentää näkyvyyttä ja haittaa veden virtausta sivuojissa. Tyypillisimmät metsäautoteiden kuntotarkastuksissa havaitut yksityisteiden kunnossapidon laiminlyönnit koskevatkin juuri pientareiden niittoa ja teiden lanausta.

Ylijäreän vesakon niitto ja silppuaminen on hidasta ja kallista puuhaa, joten reunavesakon hyödyntäminen energiapuuna on usein mielekäs vaihtoehto, kun yhdistetyn korjuu- ja raivuutyön kustannukset voidaan kattaa kokonaan tai ainakin osittain energiapuusta saatavilla myyntituloilla. Tuuheimmilla tieosuuksilta hakkuutuloa voi kertyä tiekunnalle jopa niin paljon, että rahaa liikenee ränsistyneen tien sorastukseen tai muuhun peruskunnostustyöhön. Vesakon talteenoton etu on myös se, että silputut raivaustähteet eivät tuki sivuojia tai lannoita tienvarsikasvustoja entistä vauhdikkaampaan kasvuun.

Kunnossa oleva tie tuo omistajilleen selvää taloudellista hyötyä ja vastinetta tiehen tehdyille investoinneille. Puuta korjataan paljon talvikuukausina, jolloin tarve saada puu pois kevätkauden aikana huonosti kantavien maiden tai huonossa kunnossa olevien teiden takaa on suuri. Ylijäreän tienvarsivesakon tukkiman tien aukaisusta energiapuun korjuun vauhdittamana voikin todeta, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Metsäteitä on Suomessa rakennettu yli 125 000 kilometriä, josta noin 77 000 kilometriä sijaitsee yksityismetsissä. Säännöllisellä ja oikein toteutetulla tienhoidolla voidaan välttää kalliita kunnostustoimenpiteitä ja säästää tienpitokustannuksia.

Luonnonvarakeskuksessa on tehty sarja tienvarsivesakon raivaus- ja korjuututkimuksia, joiden avulla on määritetty missä raja biomassan talteenoton ja tähteeksi silppuamisen välillä menee. Merkittävin tuottavuuteen ja kustannusiin vaikuttava tekijä on puun koko. Yhteen kiintokuutiometriin energiapuuta tarvitsee napsutella 10-litraisia puita poikki ja pinoon 100 kappaletta. Tuplaten suuremmalla puulla pärjää puolet pienemmällä keräilykaatomäärällä, mikä luonnollisesti heijastuu parempana korjuun tuottavuutena ja alempina kustannuksia. Puun koko vaikuttaa myös hakkuukertymän määrään ja korjuutyömaan kokoon.

Hakkuukertymän paisuminen parantaa metsäkuljetuksen tuottavuutta ja korjuutyömaan koko puolestaan heijastuu koneiden siirtokustannusten kautta energiapuun korjuun yksikkökustannuksiin (€/m3). Korjuutyömaan kokoa voi kasvattaa sillä, että samalla käyntikerralla raivataan talteen kulkua haittaava tienreunojen vesakko, että harvennetaan alueen rästiharvennukset tuottokuntoon. Varastokasojen lukumäärä työmaalla vaikuttaa ajomatkaan varastopaikalle. Kuormatilaa kasvattamalla ja kuormaa tiivistämällä kuljetuksen tuottavuutta voi jonkin verran tehostaa mutta käytännön rajoitteet tulevat hyvin pian vastaan, kun operoidaan tiealueella, jossa voi ajoittain olla myös muuta liikennettä ja halutaan pitää tielle varisevan oksabiomassan määrä kohtuuden rajoissa.

Äskettäin International Journal of Forest Engineeringissä julkaistussa tutkimusartikkelissa energiapuun korjuukustannukset alittivat sekä korjurimenetelmällä että kahden koneen korjuuketjulla kokopuusta maksettavan hankintahinnan (20,7 €/m3) kun ajomatka varastopaikalle oli 250 m ja puun sekä työmaan koko olivat vähintään 16 litraa ja 100 m3.  Perinteiseen harvennuspuun korjuuseen verrattuna tienvarsivesakon korjuun tuottavuutta tehosti ennen kaikkea se, että puiden poisto tapahtui systemaattisesti ja jäävää puusto ei hidastanut kaatokasausta. Tämän vuoksi vesapuuston korjuu oli kannattavaa selvästi pienipuustoisemmalla kohteella, kuin mitä pidetään kannattavuuden rajana nuorten metsien energiapuun korjuussa harvennusmetsissä.

Kirjoittaja:
Juha Laitila, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus

Lähteet:

Juha Laitila & Kari Väätäinen (2020). Productivity of harvesting and clearing of brushwood alongside forest roads. Silva Fennica vol. 54 no. 5 article id 10379. 21 p. https://doi.org/10.14214/sf.10379

Juha Laitila & Kari Väätäinen (2021) Productivity and cost of harvesting overgrowth brushwood from roadsides and field edges, International Journal of Forest Engineering 32(2):140-154 https://doi.org/10.1080/14942119.2021.1903790

Energiamurros ja turpeen korvikkeet

Puupolttoaineilla on tuotettu viime vuosina Suomessa yli neljännes energian kokonaiskulutuksesta ja vuonna 2020 osuus oli 28 prosenttia. Suomessa puupolttoaineiden käyttö energiantuotannossa pohjautuu puunjalostuksen sivuvirtoihin tai hakkuiden ja metsänhoidon erilaisiin tähteisiin tai pienpuuhun. Vaihtoehtona energiakäytölle on puujakeiden lahoaminen metsään tai prosessijätteen mätäneminen loppusijoituspaikalle.

Merkittävin puuperäinen polttoaine on sellun valmistuksen sivutuotteena syntyvä mustalipeä. Lähes yhtä paljon energiaa tuotetaan kiinteillä puupolttoaineilla, kuten esimerkiksi kuorella, sahanpurulla ja metsähakkeella.  Lämpö- ja voimalaitosten käyttämistä kiinteistä puupolttoaineista tärkein on metsäteollisuuden sivutuotepuu (kuori, sahanpuru ja puutähdehake), jota hyödynnettiin energian tuotantoon yhteensä 10,6 miljoonaa kiintokuutiometriä vuonna 2020. Metsähaketta käytettiin lämpö- ja voimalaitoksilla puolestaan 7,6 miljoonaa kiintokuutiometriä. Tästä määrästä harvennusmetsien pienpuuta oli 4,3 ja päätehakkuilta korjattavaa latvusmassahaketta 2,5 miljoonaa kiintokuutiometriä. Vastaavasti järeää lahovikaista ja pystykuivaa runkopuuta käytettiin 0,6 ja kannoista murskattua metsähaketta 0,3 miljoonaa kiintokuutiometriä.

Turpeen ja kivihiilen korvaaminen energiantuotannossa lisää kiinteiden puupolttoaineiden kysyntää Suomessa. Turpeen käytön kannattavuus on heikentynyt kohonneen päästöoikeuden hinnan sekä turveveron korotuksen vaikutuksesta, mistä syystä turpeen käytön puolittumistavoite etenee hallitusohjelmassa asetettua vuosi 2030 tavoitetta nopeammin. Kivihiilen käytöstä luovutaan puolestaan kivihiilen energiakäytön kieltävän lain ohjaamana vuoteen 2029 mennessä.

Alueellisesti puupolttoaineiden kysyntä kasvaa eniten Pohjois-Pohjanmaalla turpeen korvautumisen seurauksena sekä Uudellamaalla kivihiilen korvautumisen seurauksena. Puupolttoaineiden kysynnän kasvua hillitsevät pitkällä aikajänteellä lämpöpumppuinvestoinnit, savukaasujen lämmöntalteenottojärjestelmien asennukset, lämmön- ja sähkön yhteistuotantolaitoksien korvaaminen lämmön erillistuotannolla niiden saavuttaessa teknisen käyttöikänsä sekä painoperiteollisuuden ahdingosta johtuva energiantarpeen väheneminen. Moderni teknologia mahdollistaa myös tuoreen puun hyödyntämisen energiantuotannossa, mikä vähentää varastoinnista johtuvaa materiaali- ja kuiva-ainehävikkiä ja leikkaa polttoaineiden tarvetta sekä suurilla että pienillä lämpö- ja voimalaitoksilla.

Vuosien 2016–2018 aikana Suomessa kulutettiin keskimäärin noin 15 TWh energiaturvetta vuodessa. Näin ollen turpeen korvautuessa energiantuotannossa kysyntää siirtyy enimmillään saman verran puubiomassalle, vastaten karkeasti noin 7,5–8,0 miljoonaa kiintokuutiometriä puuta. Käytännössä puubiomassan käytön kasvu ei kuitenkaan ole näin suurta edellisessä kappaleessa luetelluitten syitten ja vanhempien laitosten turpeen käyttöminimin takia. Uudet kattilat on yleensä suunniteltu siten, että ne voivat käyttää 100 % puubiomassajakeita, mutta vanhemmissa kattiloissa on usein rajoitteita polttoaineiden osuuksille, minkä vuoksi laitoksissa käytetään seospolttoaineena turvetta kattilan korroosio-ongelman minimoimiseksi.

AFRY:n tekemän tuoreen arvion mukaan puupolttoaineiden kysyntä kasvaa turpeen korvautumisen takia noin 5,1 miljoonaa kiintokuutiota ja kivihiilen korvautumisen takia noin 1,1 miljoonaa kiintokuutiota vuoteen 2025 mennessä verrattuna vuoden 2019 referenssitasoon. Myöhemmin tarve kääntyy laskuun, jos oletetut investoinnit polttoon perustumattomaan lämmöntuotantoon ja hukkalämmön tarkempaan hyödyntämiseen toteutuvat. Vuosina 2030 ja 2035 puupolttoaineita arvioidaan tarvittavan korvaamaan turpeella ja kivihiilellä tuotettua energiaa yhteensä 6,2 ja 4,7 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.  AFRY:n arviossa suurilla lämpöpumpuilla tuotetun lämmön määräksi on arvioitu noin 1,6 TWh vuonna 2025, 4,3 TWh vuonna 2030 ja 5,5 TWh vuonna 2035.

Pohjois-Suomessa turpeella on merkittävä rooli energiantuotannossa ja puupolttoaineita on arvioitu tarvittavan korvaamaan turvetta energiantuotannossa 1,4–1,6 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa vuosina 2025–2035.  AFRY:n arviossa metsähake kattaa noin 45 % ja metsäteollisuuden sivutuotteet 50 % energiantuotannon puupolttoaineiden kokonaishankinnasta.  Tuontipuuta käytetään lähinnä rannikolla sijaitsevilla käyttöpaikoilla. Teollisuuspuun hakkuiden lisääntyminen hyödyttää energiasektoria lisääntyvän hakkuutähde- ja sivutuotetarjonnan muodossa.

Pohjois-Suomessa metsähakkeen keskihinnat nousevat nykytasosta kysynnän kasvun ja hankinta-alueiden laajenemisen seurauksena mutta hinnat jäävät kuitenkin selvästi alle Etelä- ja Länsi-Suomen, missä on niukkuutta puupolttoaineista. Etelä- ja Länsi-Suomessa energiapuun vajetta ja hintapaineita tasataankin tuontipuulla erityisesti rannikkoalueen laitoksilla Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakuntien alueella. Mahdollista on myös se, että puupolttoaineiden niukkuus ja hintapaine sekä tuontipuuhun liittyvä epävarmuus vauhdittavat investointeja polttoon perustumattomaan uuden teknologian pilotointiin ja skaalaamiseen arvioitua enemmän ja nopeammalla aikataululla Suomessa.

Kirjoittaja:
Juha Laitila, erikoistutkija, Luonnonvrakeskus

Biokaasun tuotanto maatalouden sivuvirroista – ympäristöhyötyjä ja resurssitehokkuutta

Biokaasun nykyinen tuotanto voitaisiin kymmenkertaistaa hyödyntämällä tehokkaammin maatalouden biomassoja, kuten lantaa, nurmea, olkea ja naatteja. Nyt julkaistu päivitetty versio Biokaasulaskurista tarjoaa viljelijöille tietoa liittyen oman tilakohtaisen laitoksen perustamiseen.

Biokaasun tuotanto nähdään yleisesti lähinnä tapana tuottaa uusiutuvaa energiaa. Tässä viitekehyksessä biokaasun merkitys on kuitenkin vähäinen. Kun energian kokonaiskulutus Suomessa vuonna 2020 oli 355 TWh, vain n. 1 TWh energiasta tuotettiin biokaasulla. Biokaasun tärkeyttä pitäisikin tarkastella ympäristöhyötyjen, resurssitehokkuuden ja kiertotalouden näkökulmasta. Luonnonvarakeskus on arvioinut biokaasun raaka-aineiden teknistaloudellinen potentiaali olevan n. 10 TWh. Jo nykyisin biokaasun tuotanto tarjoaa pääasiallisen tavan käsitellä jätevesilietteitä, yhdyskuntabiojätettä ja elintarviketeollisuuden sivuvirtoja. Suurin osa käyttämättömästä potentiaalista on puolestaan maatalouden biomassoissa. Biokaasu voisikin olla merkittävässä asemassa myös maatalouden ilmastopäästöjen vähentämisessä ja ravinteiden kierrätyksessä.

Koko juttu luettavissa osoitteessa: LUKE.fi

Kirjoittaja:
Erika Winqvist, Erikoistutkija, Luonnonvarakeskus

Suuntana ympäristökestävä matkakohde

Turismin on laskettu aiheuttavan jopa 8 % ihmisten aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä (Maaseudun Tulevaisuus 2018). Ympäristökestävyys matkailussa -käsite herättääkin hieman ristiriitaisia ajatuksia. Mahtuvatko turismi ja ekologisuus edes samaan lauseeseen? Onko ympäristökestävyyttä mahdollista saavuttaa? Onko koko ajatus tekopyhä, kun ajatellaan perinteisen matkailun hiilijalanjälkeä?

Matkalle ei alkujaankaan tarvitsisi lähteä kauas. Sen lisäksi, että lentämisen vähentäminen on tehokas tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä, toiset käyttävät paljon rahaa ja aikaa tullakseen lomalle juuri tänne pohjoiseen, ainutlaatuisen luonnon, rauhan, revontulten ja yöttömän yön ihmemaahan.  Myös korona on lisännyt kiinnostusta lähialueisiin ulkomaiden ollessa tavoittamattomissa. Pohjoisen matkailupalvelut ovat ennen koronaa olleet suunnattu erityisesti ulkomaiselle matkailijalle, mikä on näkynyt sekä palvelujen sisällössä että hinnoittelussa. Paikallisille lähikohteet saattavat tuntua liian tutuilta, vaikka oikeasti lähellä olevista kohteista ei tiedetä. Lähimatkailuun liittyy myös ajatus omatoimisesta matkailusta, mikä jarruttaa palvelujen ja ohjattujen retkien hyödyntämistä.

Ympäristökestävyyden haasteita on itse kohteissakin. Esimerkiksi pitkien välimatkojen Lapissa matkailukeskusten ongelmana on ollut biojätteen ja muovin erilliskeräyksen ja käsittelyn järjestäminen. Jätettä syntyy verrattain vähän, ja eri jätejakeiden logistiikan ja käsittelyn järjestäminen etenee hitaasti. Jätteiden kierrätyksessä tarvitaankin myös sidosryhmien apua, eli kierrätyksen mahdollistava jätehuolto. Esimerkiksi biojätteiden käsittelyyn kannattaa yhdistää myös muita erilaisia biohajoavia sivuvirtoja kotitalouksista, matkailusta ja yrityksistä. Näin esimerkiksi biokaasuntuotanto ja sen kannattavuus saisivat mittakaavaetua.

Luonnossa liikkuessa pohjoismainen erikoisuus ja etuoikeus on jokamiehenoikeudet, joita on valitettavasti myös väärinkäytetty esimerkiksi roskaamalla. Tähän ongelmaan pika-apu voisi olla melko yksinkertainen: tiedottaminen ja tiedon lisääminen matkailijoille. Entä miten voidaan yhdistää valjakkokoirabisnes ja ympäristökestävyys? Huskysafarin mahdollistava rekikoira syö eläinkunnan tuotteita ja tuottaa ravinnepitoisia sivutuotteitaan ympäri vuoden, ei pelkästään talven sesonkikuukausina. Yrittäjät ovat olleet asiassa itse jo varsin aktiivisia, vaikka aihe ei olekaan vielä kiirinyt tiedostavimpienkaan asiakkaiden huolilistan kärkeen. Kompostointi onnistuu sivutyönä vain suhteellisen pienille materiaalimäärille, joten järjestäytyneempää biohajoavan jätteen kierrätystä kaivataan, samoin kuin kierrätysmahdollisuuksia esimerkiksi muoville.

Matkailun ympäristökestävyydessä on monia tekijöitä. Siirtyminen matkakohteeseen on yksi ympäristökuormitusta aiheuttava vaihe matkassa, mutta ei suinkaan ainoa. Ympäristökestävyyden haasteita ja niiden ratkaisuja pohdittiin huhtikuun Greennovation leirin pienryhmäkeskustelussa.

Kirjoittajat:
Satu Ervasti, Luonnonvarakeskus
Sari Nisula, Lapin ammattikorkeakoulu

Hajautettu bioenergiaan pohjautuva lämmöntuotanto yrittäjyyden ja huoltovarmuuden edistäjänä

Hajautetulla energiantuotannolla tarkoitetaan perinteisten keskitettyjen energiantuotantoratkaisujen toiminnan tukemista tai korvaamista niiden rinnalle rakennetuilla pienemmillä voimaloilla. Hajautetun energiantuotannon ratkaisut ovat maailmalla yleistyneet viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi. Hajautetun energiantuotannon käsite kattaa niin hajautetun sähköntuotannon kuin hajautetun lämmöntuotannonkin. Lämmöntuotannon osalta myös kaukolämpöverkkoa voidaan käsitteellisesti pitää hajautettuna energiantuotantoratkaisuna, koska energian tuotanto tapahtuu lähellä kuluttajia.

Tässä artikkelissa hajautetun lämmöntuotannon ratkaisuina käsitellään pienvoimaloita, jotka hyödyntävät biopohjaisia energianlähteitä ja tuottavat lämpöenergiaa yhden yksikön tai pienen yhteisön tarpeisiin, tavanomaisesti kuntakeskuksien kaukolämpöverkon ulkopuolella. Hajautetun lämmöntuotannon investointipäätöksiin vaikuttavat sekä taloudelliset että ei-taloudelliset tekijät. Taloudellisia tekijöitä ovat kannattavuuteen ja tuottoon liittyvät tekijät, mutta hajautettuja ratkaisuja ei voi tarkastella ainoastaan taloudellisesta näkökulmasta. Niihin voidaan kytkeä myös muita arvoja, kuten vastuullisuus, imagotekijät ja huoltovarmuuden sekä omavaraisuuden parantaminen. Biopolttoaineisiin perustuvilla hajautetun lämmöntuotannon ratkaisuilla on mahdollista korvata fossiilisia polttoaineita. Eniten potentiaalia siirtymiseksi uusiutuvien polttoaineiden hajautettuun lämmöntuotantoon on suoralla sähköllä tai öljyllä lämmitettävissä kiinteistöissä.

Lue koko artikkeli Lapin ammattikorkeakoulun LUMEN-verkkolehdestä täältä.

Lapin ensimmäinen vihreän kehityksen tiekartta on valmistunut

EU on nostanut ilmastonmuutoksen ja ympäristöhaasteiden ratkaisemisen koko talousalueen tärkeimmäksi prioriteetiksi seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi, samalla panostaen merkittävästi alueen taloudellisen kasvun kiihdyttämiseen. Tavoitteet pyritään saavuttamaan laajalla vihreän kehityksen ohjelmalla (engl. Green Deal). Green Deal ei kuitenkaan ole pelkkä ilmasto-ohjelma, vaan se huomioi vihreän kehityksen kokonaisvaltaisemmin sisältäen muun muassa biodiversiteettistrategian. 

Osana Kohti vihreää kasvua -hanketta on valmistunut Lapin Green Deal -tiekartta, joka ponnistaa Euroopan unionin EU Green Deal -kasvuohjelmasta ja Suomen kansallisista ilmasto- ja ympäristötavoitteista. KORKIA Consulting Oy:n ohjauksessa tehdyn työn tavoitteena on ollut tunnistaa ja asettaa Lapille yhteiset vihreän kehityksen tavoitteet sekä kannustaa eri sektoreita ja toimialoja tavoitteita tukeviin toimenpiteisiin. Lisäksi tiekarttatyön avulla on haluttu tukea alueen koronasta selviytymistä ja elinvoimaisuuden kehittymistä.

Prosessin aikana järjestettiin avoin EU Green Deal -webinaari, työskenneltiin työpajoissa ja Lapin liiton sekä Ely -keskuksen asiantuntijoista kostuvassa projektiryhmässä. Tiekarttaprosessiin osallistui lähes 200 sidosryhmien edustajaa kunnista, alueorganisaatioista, yrityksistä, yhdistyksistä, virastoista ja tki –organisaatioista.

Laajapohjainen tiekarttatyö on toiminut lähtölaukauksena muutokselle kohti vihreää siirtymää. Asetettujen kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin jatkuvaa sitoutumista, yhteistyön koordinointia ja poliittisia päätöksiä. Green Deal -tiekartan toteutumisen edellytyksenä on, että Lapin keskeisillä toimijoilla on selkeä yhteinen tahtotila vihreästä kasvusta Lapissa. Tiekartassa Lapin kestävälle kasvulle valitaan yhteisesti merkittävimmät kehityskohteet ja tavoitteet, määritellään tarvittavat keinot ja toimijakohtaiset vastuut sekä työnjako. Laadittu tiekartta ei itsessään ole strateginen dokumentti, vaan se toimii tausta-aineistona uuden Lapin maakuntaohjelman laadinnassa ja muissa tulevissa sopimuksissa.

Kohti vihreää kasvua – Lapin Green Deal tiekartan laatiminen –hankkeen toiminta-aika jatkuu kesäkuuhun 2021. Hanketta rahoittaa maakunnan kehittämisrahasto.

Lisätietoja:
Green Deal -tiekartan jatkoaskeleet:
Maakuntajohtaja Mika Riipi, mika.riipi (at) lapinliitto.fi  tel. +358 44-767-4200

Onko vihreää bisnestä olemassa?

Grude-, VähäC- ja Väppi-hankkeiden yhdessä järjestämään webinaariin koottu vaikuttava asiantuntijakaarti kertoi näkemyksiään vihreän yritystoiminnan haasteista ja mahdollisuuksista. Lue tästä jutusta tapahtuman parhaat palat!

Yritykset – osa ongelmaa vai ratkaisua?

Tilaisuuden ensimmäinen asiantuntijavieras, Petteri Lillberg Demos Helsinki Oy:sta, johdatteli osallistujat aiheeseen avaamalla yritysten keskeistä roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Yleisessä keskustelussa kapitalistinen markkinatalous nähdään usein syypäänä maapallon raaka-ainevarojen kohtuuttomaan kuluttamiseen. Viime vuosien aikana yritysmaailmassa on kuitenkin herätty toimiin ympäristövastuullisen toiminnan puolesta, sillä yritysten ja brändien arvonnousun on huomattu olevan yhä vahvemmin sidoksissa niiden kykyyn ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia.

Avainasemassa yritysten ympäristövastuullisessa toiminnassa on oman hiilijalanjäljen minimoinnin lisäksi hiilikädenjäljen maksimointi. Hiilikädenjäljen käsitteellä viitataan laajempaan toimintaan kuluttajien päästöjen vähentämiseksi. Yrityksen tulisi siis suunnata osaamista ja resursseja arvovaikuttamiseen ja auttaa asiakkaitaan tekemään vihreämpiä valintoja.

Miten Ii rakensi ilmastosta alustan yrittäjille ja yrittelijäisyydelle?

Noora Huotari Iin Micropolis Oy:sta kertoi, kuinka Iissä vihreä talous valittiin kunnan strategian keskiöön jo kymmenisen vuotta sitten. Nooran mukaan keskeinen edellytys ympäristötyön onnistumiselle on ollut kaiken ikäisten kuntalaisten osallistaminen toimintaan. Yhteinen tekeminen onkin tuonut kunnalle runsaasti positiivista näkyvyyttä ulkomaita myöten (ks. esim. BBC: Ii – The Greenest Town in Europe), mikä puolestaan on sitouttanut ja kannustanut kuntalaisia jatkamaan työtä ympäristön puolesta.

Myös Iissä yritysten rooli nähdään ympäristövastuullisuuden kannalta olennaisen tärkeänä. Kunta onkin lanseerannut Paikallista-merkin, jonka käyttöön saadakseen yrityksen on sitouduttava hyödyntämään resursseja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti sekä vähentämään hiilidioksidipäästöjä.

Tähän mennessä vihreään talouteen siirtyminen on tuonut kunnalle muun muassa kymmeniä pysyviä työpaikkoja, uutta yritystoimintaa, yli 200 miljoonan euron arvosta investointeja, verotuloja uusista vesi- ja tuulivoimalaitoksista, merkittäviä säästöjä kiinteistöistä sekä kuntaimagon nousun myötä matkailukysynnän kasvua.

Tapaus Pyhätunturi Oy – Tavoitteena maailman puhtain hiihtokeskus

Esimerkkejä ympäristötyöhön paneutuneista yrityksistä löytyy onneksi jo Lapistakin: webinaarissa esille nousi Pyhä ja Ruka tuntureiden ympäristötyö. Tilaisuuden fasilitaattori Tuuli Kaskinen haastatteli aiheesta Jusu Toivosta, Pyhätunturi Oy:n kehitysjohtajaa.

Toivonen kertoo, että Pyhän ja Rukan hiihtokeskuksissa alettiin kiinnittää huomiota ympäristön suojeluun jo 90-luvulla. Vuonna 2008 asetettiin tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2020 mennessä, mikä kuitenkin saavutettiin jo vuonna 2011 – yhdeksän vuotta aiottua aikaisemmin. Tänä päivänä hiihtokeskukset Pyhällä ja Rukalla toimivat niin sanotulla Ski In Ski Out -periaatteella, mikä tarkoittaa, että majoitus ja muut hiihtokeskuksen palvelut sijaitsevat kävely- tai hiihtomatkan päässä toisistaan. Energiatehokkuus ja kompaktius ovat ylipäätään keskeisiä teemoja uusien investointien ja rakentamisen suunnittelussa hiihtokeskusten alueella.

Pyhätunturi Oy:n tapauksessa yrityksen johto on alusta asti nähnyt ympäristön suojelun tärkeänä arvona ja etsinyt ympäristöä huomioivia ratkaisuja toiminnassaan. Haasteitakin matkan varrelle on kuitenkin mahtunut. Ympäristötyötä yrityksessä ovat hidastaneet muun muassa muutosvastarinta sekä vaikeus löytää samoilla periaatteilla toimivia sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita. Toivosen mukaan myös kunnalta kaivattaisiin enemmän tukea ympäristöystävällisten ratkaisujen toteuttamiseen.

Tästä huolimatta Toivonen painottaa, ettei ympäristövastuullinen toiminta ole niin vaikeaa ja kallista kuin mitä usein ajatellaan. Lisäksi ympäristön suojelu tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia bisneksen kannalta. Pienen yrityksen tapauksessa Toivonen suosittelee liikkeelle lähtemistä pienin askelin: esimerkiksi huolehtimalla, että yrityksen käyttämä sähkö tuotetaan uusiutuvalla energialla.

Vihreästä taloudesta uusia mahdollisuuksia liiketoiminnalle

Webinaarin päätöspuheenvuorossa Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies yhdisti paikallisen tason ympäristötoimet laajempaan, valtakunnalliseen ja kansainväliseen kontekstiin.

Häkämies viittasi tutkimukseen, joka selvitti yritysten asenteita ilmastonmuutosta kohtaan. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ilmastonmuutos nähtiin riskinä liiketoiminnalle. Yrityksissä oltiin huolissaan esimerkiksi luonnonkatastrofien vaikutuksesta logistiikkaketjuihin sekä tuotannon siirtymisestä maihin, joissa ympäristöarvoja ei oteta huomioon samalla tavalla kuin Suomessa.

Ilmastoasiat vaativatkin toimia yrityksiltä ympäri maailmaa ja alasta riippumatta. Asiakkaat ja rahoittajat ovat alkaneet odottaa yrityksiltä ympäristövastuullisuutta sekä konkreettisia toimia ympäristön suojelemiseksi. Tätä kautta ilmastonmuutos tarjoaa suomalaisille yrityksille monia mahdollisuuksia, sillä jo tänä päivänä Suomi on yksi maailman johtavia puhtaan teknologian maita, jonka innovaatiot auttavat vähentämään negatiivisia ympäristövaikutuksia myös rajojemme ulkopuolella.

Tällä hetkellä Suomen suurimpia kansallisia haasteita ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat Häkämiehen mukaan liikenne ja maatalous. Tulevaisuuden ilmastoratkaisuina taas näyttäytyvät päästökauppa, yhteiskunnan sähköistyminen (mikä vähentää päästöjä myös muilla yhteiskunnan sektoreilla) sekä maa- ja metsätalouden hiilinielujen kasvattaminen ja ylläpitäminen. Samoin vetytalouden innovaatiot tarjoavat tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Keskustelun antia: mitkä ovat ympäristönsuojelun lähtökohdat lappilaisissa yrityksissä?

Tilaisuuden osallistujia kannustettiin osallistumaan aktiivisesti keskusteluun sekä itse tilaisuudessa että järjestävien hankkeiden somekanavilla. Tarkoituksena oli kerätä osallistujilta kokemuksia ja kommentteja vihreän talouden edistämisestä yrityskentällä. Osallistujilta kuultiinkin ajatuksia muun muassa yritysklustereiden tärkeydestä, hiilikädenjäljen tiedostamisesta sekä laskentamenetelmien kehittämistarpeesta. Keskustelussa todettiin myös, että kuntien olisi tehtävä – Iin esimerkkiä seuraten – strateginen linjaus ilmastoasioiden eteenpäin viemiseksi.

Tilaisuuden lopuksi jokainen asiantuntija tiivisti yhden tärkeän neuvon ympäristövastuullisuuteen lappilaisille pienyrityksille:

  • Jyri Häkämies: Verkostoidu muiden yritysten kanssa ja toimi asiakaslähtöisesti.
  • Noora Huotari: Tuo ylpeästi esille yrityksen pienetkin ympäristöteot ja tartu rohkeasti kritiikkiin ja kehitysehdotuksiin.
  • Jusu Toivonen: Selvitä sähkösopimuksen muuttaminen uusiutuvaan energiaan sekä tarvittaessa päästökaupan tarjoamat mahdollisuudet (apua löytyy esim. https://nordicoffset.fi/).
  • Petteri Lillberg: Kuuntele asiakkaan tarpeita ja uskalla hinnoitella tuotteesi/palvelusi riittävän korkealle.

Kirjoittaja:
Henna Kukkonen, Lapin ammattikorkeakoulu

Esimerkkejä vihreän talouden kestävistä yhteisöistä

Tämä artikkeli on tiivistelmä jutusta, joka on kirjoitettu Lapin AMK:n LUMEN verkkolehteä varten. Voit lukea artikkelin kokonaisuudessaan täältä.

Yllä oleva GRUDE-hankkeen tiedonvälityksen tueksi piirretty ’kestävän vihreän talouden yhteisön’ ”unelmakuva” avaa visuaalisesti, miten vihreä talous voi paikallisyhteisöissä konkretisoitua. Unelmakuva ei ole kuva mistään nykyisin olemassa olevasta yhteisöstä, mutta se antaa käytettävissä oleviin luonnonvaroihin pohjautuvia esimerkkimalleja. Ratkaisujen toteutumiseen vaikuttavat luonnonvarojen lisäksi esimerkiksi käytettävissä oleva osaaminen ja päätöksentekijöiden halu siirtyä vihreään talouteen. Kuvan yhteyteen on avattu muutamia kuvasta löytyviä vihreän talouden toimintamalleja esimerkinomaisesti.

Esimerkki 1.

Yhteisö tuottaa osaajia paikallisten metsävarojen hyödyntämiseksi energiantuotannossa. Biopolttoaine hyödynnetään paikallisella keskitetyllä voimalaitoksella, joka tuottaa lämpöä ja mahdollisesti sähköä yhteisön tarpeisiin. Vaihtoehtoisesti raaka-aine voidaan käyttää pienvoimaloissa, jotka tarjoavat hajautetun energiantuotannon ratkaisuja isommille kiinteistöille. Voimalaitosten tuhkasivuvirta hyödynnetään metsien lannoitteena. Tuotot ja verotulot jäävät paikallistalouteen. Samalla energiaomavaraisuus ja huoltovarmuus paranevat, fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee sekä varsinaisen energianlähteen osalta että logistiikan päästöjen osalta.

Esimerkki 2.

Paikallinen maanviljelijä tuottaa lähiruokaa myytäväksi marketissa ja hyödynnettäväksi julkisissa ateriapalveluissa. Riippuen maatilasta se voi vastaanottaa yhteisön tuottaman biojätteen ja hyödyntää sen biokaasuntuotannossa. Maanviljelijä työllistää samalla muita paikallisia, tulot ja verot jäävät paikallistalouteen. Logistiikasta aiheutuvat päästöt pienentyvät ja omavaraisuus paranee.

Esimerkki 3.

Paikallinen ammattikalastaja kalastaa keskuskeittiöiden tarpeisiin ja marketissa myytäväksi paikallista järvikalaa. Kalastaja voi itsensä lisäksi työllistää muita yhteisön jäseniä, jolloin työllisyys ja yhteisön verokertymä paranevat. Kalastus voi lisäksi esimerkiksi kohentaa vesistön tilaa ja luoda puitteita vesistömatkailulle. Omavaraisuus ruuantuotannossa paranee ja logistiikasta aiheutuvat päästöt vähenevät.

Esimerkki 4.

Yhteisön rakenteet sijoitetaan siten, että liikkuminen on mahdollista ilman yksityisautoilua. Samalla keskitettyjen lämmitysenergiatuotantoratkaisujen kannattavuus kohenee, jätehuolto tehostuu ja ihmisten kohtaamismahdollisuudet paranevat. Liikenteestä aiheutuvat päästöt vähenevät ja yhteisöllisyys lisääntyy. Matkailu voi hyötyä vähähiilisyyden tuomasta imagosta.

Kirjoittajat:
Kalle Santala, metsätalousinsinööri (YAMK), tuntiopettaja, projektisuunnittelija, Tulevaisuuden biotalous, Lapin AMK
Reeta Sipola, agrologi (YAMK), projektipäällikkö, Tulevaisuuden biotalous, Lapin AMK

Kiertotaloudesta uutta potkua liiketoimintaan! – Wiebke Reimin haastattelu

Tätä juttua varten on haastateltu Umeån yliopiston tohtoria Wiebke Reimia, jonka pääosaamisaluetta ovat yrittäjyys ja innovaatiot (Entrepreneurship and Innovation)

Hei Weibke! Olit yksi viimeisimmän Greennovation-innovaatioleirimme huikeista pääpuhujista. Mitä sait itse irti tapahtumasta?
Tapahtuma oli mahtava ja oli tosi kiva nähdä, että ihmiset ovat niin kiinnostuneita kiertotaloudesta ja erityisesti arktisen alueen sivuvirtojen hyödyntämisestä. Nehän ovat myös meidän tutkimustyön keskeisiä teemoja. Oli myös mahtavaa kuulla esimerkkejä hankkeista, joita on jo meneillään arktisella alueella.

Vaikuttaa siltä, että olet mukana monessa kiertotalouteen ja uusiin liiketoimintamalleihin liittyvässä projektissa? Miksi kiertotalouden kenttä on sinusta niin mielenkiintoinen ja ajankohtainen?
Bisnesmaailma ja siihen liittyvä tutkimus on aiemmin keskittynyt pääasiassa yritysten sosiaaliseen vastuuseen (Corporate Social Responsibility, CSR). Kiertotalouteen perustuvat toimintamallit kuitenkin mahdollistavat sen, että taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä hyötyjä voidaan saavuttaa samanaikaisesti. Tämän takia minusta on niin tärkeää, että yritykset ymmärtäisivät sen, miten kannattavaa olisi siirtyä kestävämpiin liiketoiminnan tapoihin.

Greennovation-innovaatiotapahtumassa esittelit Symbioma-hankkeen. Kertoisitko vähän tarkemmin siitä ja mitä olet oppinut projektin myötä?
Symbioma on EU:n Pohjoinen periferia ja arktinen alue 2014–2020 -ohjelmasta rahoitettu hanke ja meillä on yhteistyökumppaneita Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Irlannista. Meidän tavoitteena on parantaa ruokateollisuuden tuottaman jätteen hyödyntämistä. Tähän mennessä olemme huomanneet, miten suuria eroja eri maiden välillä on siinä, miten ruokajätteen uudelleenkäyttöä on organisoitu. Hankkeessa mukana olevat maat voivat oppia toisiltaan paljon ja potentiaalia yhteistyöhön löytyy valtavasti. Hankkeen nettisivuille www.symbioma.eu, kehitetään myös innovaatioalustaa (Technology Innovation Platform, TIP), jonka kautta yritykset voivat tunnistaa mahdollisuuksia tuottamansa ruokajätteen hyödyntämiseen. Symbioma-hanke on tosi jännittävä ja sen tähän mennessä herättämä huomio kertoo siitä, miten tärkeää on löytää sivuvirroille uusia käyttötarkoituksia.

Tapahtumassa esittelit muutaman esimerkin liiketoiminnoista, joiden parissa olet työskennellyt hankkeessa. Haluaisitko kertoa jotakin niistä?
On mahtavaa nähdä, miten yritykset muuttavat ongelmia ratkaisuiksi. On myös tosi tärkeää kertoa näitä hyviä esimerkkejä muille yrityksille ja auttaa heitä verkostoitumaan keskenään.

Onko yritysten vielä mahdollista päästä mukaan projektiin?
Joo, tottakai! Yritykset voivat olla yhteydessä minuun (wiebke.reim@ltu.se), niin voin kertoa lisätietoja. Projektiin haetaan erityisesti yrityksiä, joilla on hyviä valmiita prosesseja ja teknologiaa ruoantuotannon sivuvirtojen hyödyntämiseen ja sellaisia, jotka haluaisivat kehittää toiminnassaan syntyvien sivuvirtojen ja jätteiden käsittelyä.

Vuonna 2019 voitit vuoden parhaan väitöskirjan palkinnon Vattenfallilta. Kertoisitko meille lyhyesti, mitä väitöskirjasi käsittelee ja miksi se on sinusta niin ajankohtainen juuri nyt?
Väitöskirjani käsittelee riskien hallintaan ja yhteistyöhön keskittyvien uusien liiketoimintamallien käyttöönottoa. Tällä hetkellä väitöskirjan sisältämää tietoa hyödynnetään kiertotalouteen perustuvien liiketoimintamallien käyttöönotossa, joiden onnistumisen kannalta yhteistyö muiden toimijoiden kanssa on erityisen tärkeä asia. Kiertotalouteen perustuvan liiketoimintamallin pitää olla todella tarkkaan suunniteltu, jotta tavoite taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöhyötyjen saavuttamisesta yhtäaikaisesti olisi mahdollista.

Miltä sinun mielestäsi tulevaisuus näyttää uusien liiketoimintamallien luomisen suhteen?
Uskon, että tulevaisuuden liiketoimintamallien pitää tukeutua entistä enemmän yhteistyöhön ja kumppanuuteen, joka ulottuu yli yritysrajojen. Luulen myös, että liiketoimintamallien suhteen täytyy pystyä paremmin tuomaan esille niiden tuoma lisäarvo sekä fyysiselle, että sosiaaliselle ympäristölle. Lisäksi liiketoiminnassa on tärkeää huomioida yhtä lailla arvon luominen, välittäminen ja säilyttäminen ja ymmärtää näiden osa-alueiden yhteys toisiinsa – muutokset millä tahansa osa-alueella vaikuttavat myös muihin.

Haluaisitko vielä lisätä jotakin?
Oli mahtava kokemus olla mukana innovaatiotapahtumassa ja odotan innolla Grude-yhteisön tulevaa toimintaa ja tapahtumia!

Kiitos ajastasi Wiebke ja onnea kaikkiin tuleviin projekteihin!