Vihreän talouden hyvät käytänteet Lapissa

Toteutimme Green Rural Economy eli GRUDE-hankkeen puolesta Lapissa yrittäjä- ja kuntatoimijahaastatteluita kevään 2020 ja kesän 2021 välillä. Haastatteluissa halusimme ensinnäkin kuulla, millaisia vihreän talouden hyviä käytänteitä lappilaisissa yrityksissä sekä kunnissa jo on käytössä. Toiseksi selvitimme, millaisia haasteita ja pullonkauloja käytänteiden toteuttamisessa on, ja kolmanneksi, millaisia toimenpiteitä kunnissa täytyisi tehdä, jotta vihreä talous edistyisi Lapissa mahdollisimman tehokkaasti.

Haastatteluissa tuotiin esiin monipuolisesti vihreän talouden hyviä käytänteitä sekä kunnista, että yrityskentältä. Esimerkkejä saatiin sekä taloudellisen, ekologisen, että sosiaalisen kestävyyden osa-alueilta. Useimmissa esimerkeissä vihreän talouden toimenpiteiden positiiviset vaikutukset vaikuttivat ulottuvan laajasti yritys- ja aluetalouden eri osa-alueille.

Sekä kuntapäättäjien, että yrittäjien haastatteluissa nähtiin myös, että erityisesti tiedon puute aiheuttaa haasteita vihreän talouden eteenpäin viemiselle Lapissa, mikä kestävän kehityksen tavoitteiden laajuus huomioiden, onkin varsin ymmärrettävää. Vihreän talouden toimintamallien käyttöönotto vaatii myös rohkeita päätöksiä kunnissa ja yrityksissä.

Tämä teksti on tiivistelmä Lapin ammattikorkeakoulun Pohjoisen tekijät -blogissa julkaistusta artikkelista. Alkuperäisen blogitekstin pääset lukemaan osoitteessa: https://www.lapinamk.fi/blogs/Vihrean-talouden-hyvat-kaytanteet-Lapissa

Ruokahävikki on uhka kestävyydelle

Maailmanlaajuisesti peräti kolmannes tuotetusta ruoasta päätyy muualle kuin ihmisravinnoksi. Euroopan Unionin alueella tämä on keskimäärin 173 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Hävikkiruoan ympäristövaikutukset ovat todella hätkähdyttäviä. Ruokahävikki aiheuttaa lähes kymmenen prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä ja noin neljännes maataloudessa kulutetusta vedestä kuluu hävikkiruokaan. Ongelman suuruutta kuvaa ehkä kaikkein parhaiten se, että hävikkiruoan tuotantoon tarvitaan Kiinan kokoinen maa-ala. Myös taloudelliset vaikutukset ovat erittäin merkittäviä. Kun otetaan laskelmaan mukaan koko ketju, ovat ruokahävikin kustannukset EU:n alueella huimat 143 miljardia euroa vuodessa. Ruokahävikki vaarantaa koko ruokajärjestelmän kestävyyden. Tulevaisuudessa ruoan tuotantoon tarvittavaa maa-alaa on lisättävä merkittävästi, mikä heikentää myös biodiversiteettiä huomattavasti.

Kaikkea ruokahävikkiä ei ole mahdollista ainakaan lyhyellä aikavälillä poistaa. Valmistetun ruoan hävikin määrän vähentämiseen on panostettu jo nyt ja tulevaisuudessa teknologinen kehitys tuo apua myös tähän. Hävikistä lähes 70 prosenttia syntyy ruokaketjun loppupäässä: kotitalouksissa, kaupoissa ja ravitsemispalveluissa.  Pelkästään ravitsemispalveluiden ruokahävikin määrä on peräti 60 miljoonaa kiloa vuodessa. Määrät ovat niin suuria, että pienelläkin prosentuaalisella hävikin määrän vähentämisellä saavutettaisiin merkittäviä taloudellisia säästöjä.

Monissa ruokapalvelujen organisaatioissa on hävikin määrän vähentämiseen kiinnitetty huomiota jo pitkään. Yksi tärkeä askel ruokahävikin vähentämiseen on henkilökunnan kouluttaminen. Kaikki lähtee siitä, että raaka-aineita tilataan oikea määrä oikeaan aikaan, jolloin myös varaston kierto pystytään optimoimaan, myös reseptiikalla ja annoskoolla pystytään vaikuttamaan hävikkiin. Esimerkiksi Meri-Lapin Kuntapalveluissa on kokeiltu valmistaa vanhusten palvelutaloihin ravintorikkaampaa ruokaa, jolloin myös annoskokoja on voitu pienentää ja näin myös asiakaskohtaisen ruokahävikin määrää on saatu vähennettyä huomattavasti. Valmistusmenetelmällä on myös vaikutusta hävikin määrään. Meri-Lapin kuntapalveluissa on saatu hävikkiä vähennettyä merkittävästi, kun muutamissa toimipisteissä on siirrytty loppukypsennyskeittiöstä takaisin valmistuskeittiöön. Tämä johtuu siitä, että valmistuskeittiö pystyy reagoimaan nopeasti asiakasmäärien muutoksiin.

Ruokakasvatuksella kouluissa ja päiväkodeissa on myös tärkeä rooli ruokahävikin vähentämisessä. Lasten on hyvä oppia jo pienestä pitäen arvostamaan ja hyödyntämään ruokaa monipuolisesti. Kun esimerkiksi koulussa ruokaa saa vapaasti hakea lisää, sitä ei välttämättä tule otettua liikaa ensimmäisellä kerralla ja näin aiheuttaa hävikkiä. Tärkeintä kuitenkin on opettaa lapset ottamaan ruokaa sen verran minkä jaksaa syödä. Suurten keittiöiden kuten koulujen ja vanhainkotien ylijäämäruokaa voidaan myös myydä eteenpäin halvemmalla hinnalla, mikä on myös hyvä keino ruokahävikin pienentämiseen.

Seuranta on ruokahävikin vähentämisen lähtökohta. Myös henkilökunnan ja asiakkaiden opastus on tässä merkittävässä roolissa. Kuten kaikessa kehittämistoiminnassa, myös ruokahävikin vähentämisessä pyritään toimintaa kehittämään yhteistyössä kaikkien asiakasryhmien ja henkilökunnan kanssa. Hävikin seurantaan on kehitetty myös erilaisia teknologisia apuvälineitä. Yksi näistä on Lukeloki, joka on Luonnonvarakeskuksen kehittämä sovellus ravitsemispalveluiden ruokahävikin mittaamiseen. Seurannalla on erittäin tärkeä rooli vähentämistoimien kohdentamisessa.

Kaikista hyvistä toimista huolimatta hävikkiruokaa syntyy myös tulevaisuudessa ja onkin erittäin tärkeää kehittää uusia ja tehokkaampia tapoja hyödyntää hävikkiruokaa siihen tarkoitukseen, johon se on valmistettu, eli ihmisten ravinnoksi. Tällöin se ei edes päädy varsinaiseksi hävikkiruoaksi. Oulussa toimivassa Prikka kiertoon -hankkeessa kehitetään keskitettyä hävikkiruoan logistiikkakeskusta, jolla pyritään tehostamaan hävikkiruoan noutoa ja jakelua edelleen ruoka-apu toimijoille. Hanke on samalla myös työllisyyshanke ja erinomainen esimerkki toiminnasta, jossa saadaan vähennettyä jätteen määrää ja luotua toiminnalla monenlaisia hyötyjä koko yhteisölle.

Viimeistään nyt täytyy koko ruokaketjun, kuluttajista ruoan tuottajiin, ottaa ruokahävikin vähentäminen tosissaan. Väestönkasvun ennakoidaan jatkuvan ja YK:n väestöennusteen mukaan meitä on 30 vuoden kuluttua lähes kymmenen miljardia. Mikäli ruokahävikin määrää ei saada vähennettyä merkittävästi, on meillä tulevaisuudessa suuria ongelmia ruokajärjestelmän kestävyyden suhteen. Ekologisessa kestävyydessä on haasteita jo tällä väestömäärällä, eikä meillä ole tulevaisuudessa varaa uhrata Kiinan kokoista maa-alaa pelkän hävikkiruoan tuottamiseen. Ihminen keksii kyllä keinot, jos tilanteen vakavuus vain ymmärretään.

Lähteet     

Silvennoinen, K. 2021. Luonnonvarakeskus. Ruokahävikki ravitsemispalveluissa. Ruokahävikin vähentäminen ruokapalveluissa-webinaari, 10.11.2021. Viitattu 19.11.2021 https://www.youtube.com/watch?v=Lw_bdBBRets

Rousu, T. 2021. Meri-Lapin kuntapalvelut. Ruokahävikin vähentämisen hyvät käytänteet ja haasteet Meri-Lapin kuntapalveluissa. Ruokahävikin vähentäminen ruokapalveluissa-webinaari, 10.11.2021. Viitattu 19.11.2021 https://www.youtube.com/watch?v=Lw_bdBBRets

Matikainen, I. & Nokela, T. 2021. Prikka kiertoon, työllisyyden, osallisuuden ja kiertotalouden kehittämishanke.  Ruokahävikin vähentäminen ruokapalveluissa-webinaari, 10.11.2021. Viitattu 19.11.2021 https://www.youtube.com/watch?v=Lw_bdBBRets

Kirjoittajat:

Harri Lammi ja Ulla Arvio, metsätalousinsinööriopiskelijat, Lapin AMK

Arktinen kalatalous muutoksessa

Ammattikalastajien väheneminen ja kotimaisen kalan saatavuus on alkanut huolettamaan ihmisiä. Nykyiset kalastajat ikääntyvät ja lopettavat ammattimaisen pyytämisen eikä nuoria uusia kalastajia saada tilalle. Kalastajan ammatti on hyvin sesonkiluontoista sekä fyysisesti raskasta. Pyydyksiin sitoutuu paljon pääomaa ja alkuinvestoinnit ovat suuret.

Monilla aiemmilla hankkeilla on pyritty saamaan kalastuksesta kiinnostuneita siirtymään ammattikalastajiksi ja ainakin Lokassa tässä on onnistuttu. Muutama vuosi sitten Sodankylässä havahduttiin siihen, että ammattikalastajat käyvät vähiin, joten siellä pyöräytettiin käyntiin Kalastajanpolku-hanke, jota kautta Lokkaan saatiin yli kymmenen uutta kalastajaa. Osa heistä toimii päätoimisina kalastajina ja muutama osa-aikaisina. Uusien kalastajien saaminen alueelle oli hyvä asia, koska Lokan kylä sijaitsee kaukana ja kalastajien yhteistyöllä kaikkien kustannukset saadaan pidettyä pienempinä. Tälläkin hetkellä Suomessa on meneillään hankkeita, joilla pyritään saamaan uusia kalastajia.

Kalastuksen sesonkiluonteisuus lisääntyy koko ajan. Talvet ovat lämpimämpiä eikä vesistöihin tule kunnon jääpeitettä ilmastonmuutoksen takia. Napapiiriltä alaspäin jäät ovat vuosi vuodelta heikompia eikä pyydyksiä saada veteen. Esimerkiksi edellisenä talvena Pellon Miekojärvellä oli niin huonot jäät, ettei sinne voinut viedä verkkoja pyytämään koko talvena. Vielä kymmenen vuotta sitten tällaista ei olisi kuulemma voinut edes kuvitella. Tällä hetkellä marraskuun puolivälissä Lokassa on jo niin vahvat jäät, että siellä ovat jo laittaneet pyydykset jään alle ja kalastus pääsee jatkumaan. Saa nähdä, kuinka monta vuotta menee, että siellä kalastajat taistelevat samojen ongelmien kanssa kuin Miekojärvellä.

Marjaana Aarnio kertoo ammattikalastuksesta Lokassa. (Kesto: 6:08)

Ilmaston lämpenemisen myötä myös vesistöt ovat lämmenneet. Tämä aiheuttaa sen, ettei kalat enää käyttäydy samalla tavoin kuin ennen. Tämä on saanut kalastajat kehittelemään uusia erilaisia pyydyksiä, joiden avulla he saavat turvattua toimeentulonsa. Muikut eivät enää syksyisin saavu rannoille vaan pysyvät keskisyvänteissä, joten niiden pyydystämiseksi on täytynyt alkaa kehittelemään välivedessä kulkevaa nuottaa. Toivotaan, että kehitystyö tuottaa tulosta.

Niin Pellossa kuin Sodankylässä on panostettu kalankäsittelyssä tarvittaviin tiloihin. Molemmissa paikoissa on nykyaikaiset tilat, joissa kalastajat voivat käsitellä saalistaan kylmäketjun katkeamatta. Hyvät työtilat saavat kiitosta ja nämä voivat olla monelle uudelle ammattikalastajalle hyvänä kannustimena aloittaa kalastajan arki. Vaikka kalastajat toimivat jokainen yrittäjänä, tuo yhteisöllisyys turvaa. Yhdessä voi jakaa huolet ja murheet sekä iloita hyvistä saaleista ja onnistumisista.

Kestävää kalastusta mahtuu Suomeen paljon ja kotimaisen kalan mainonta on lisääntynyt huomattavasti. On totta, että Suomalainen kala on paljon eettisemmin pyydettyä, kuin valtameristä kalastettu tonnikala. Silti tonnikalaa tuodaan vuosittain valtavat määrät ja samalla kotimaista kalaa joudutaan hävittämään erilaisin keinoin, kun se ei käy kaupaksi. Syömällä kotimaista kalaa tuetaan pienyrittäjiä ja samalla vesistöt voivat paremmin, kun sieltä saadaan ylimääräistä kalaa pois. Kotimaisen kalan saatavuus saattaa vaan käydä hankalaksi, ellei uusia yrittäjiä saada alalle.

Kirjoittajat:

Vesa Moilanen, Tuomo Holappa, Mika Heikkilä, Kyösti Pääkkönen ja Ari Kinnunen
metsätalousinsinööriopiskelijat, Lapin AMK

Kaatopaikoille menevän tuhkan hyödyntäminen

Nykyisin lämpölaitosten tuhkaa ei hyödynnetä riittävän tehokkaasti. Edelleen suuri määrä tuhkaa ajetaan kaatopaikoille, vaikka sitä voisi hyödyntää monella eri tavalla esimerkiksi maarakennuksessa ja maaperän lannoituksessa. Joissakin tapauksissa tämä voi johtua tietämättömyydestä, mihin tuhkaa voisi hyödyntää. Tuhkan hyödyistä on kuitenkin valtavasti tutkittua tietoa niin metsätalouden kuin maataloudenkin saralla.

Ratkaisuja tuhkan hyötykäytön lisäämiseen ja kaatopaikalle menevän jätteen vähentämiseen:

  • Uudenlaisen tuhkayhteistyön luominen, jonka avulla järjestettäisiin koko maan lämpölaitokset kattava logistiikka ja tuotantoketjukokonaisuus – lämpölaitoksista jatkojalostustehtaille ja lopputuotteeksi. Ongelmia:
    • Kustannuskysymykset
    • Tarpeen määrittäminen
    • Paikallisesti pulaa tuhkasta, pitkät välimatkat viedä tuhkaa tai tuhkasta jatkojalostettua tuotetta näille alueille
  • Materiaalitori.fi:n laajempi käyttö. Sivusto on kohtauspaikka, jossa yritysten ja organisaatioiden jätteet ja tuotannon sivuvirrat voidaan ohjata järkevään jatkokäyttöön. Se toimii hyvänä ilmoitusalustana muun muassa tuhkaa tarvitseville sekä sitä tuottaville laitoksille ja organisaatioille.
  • Maarakentamisessa käytettävän tuhkan sekoitustekniikan kehittäminen niin, että tuhkamurskeseos valmistettaisiin jo alkulähteellä louhoksen murska-asemalla ja muilla maanottopaikoilla.

Tuhkan sekoitus vasta maarakennuskohteessa on hidasta ja seos ei ole tasalaatuinen.
  • Erilaisten uusien innovaatioiden saattaminen laajempaan käyttöön valtakunnallisella tasolla voisi olla yksi ratkaisu kehittämään ja parantamaan tuhkan hyötykäyttöä sekä pienentämään kustannuksia. Esimerkiksi Rakeistus Oy toimittaa eri kokoisia konttirakenteisia rakeistamoja ja tuhkasiiloja tuhkan varastointia ja jatkokäyttöä ajatellen.
  • Tarvitaan lisää tiedon jakamista tuhkan hyötykäytöstä suunnattuna oikealle kohdeyleisölle, jotta löytäisimme mahdollisimman monet tuottajat ja käyttäjät, jotka voisivat sitä kautta verkostoitua ja suunnitella yhteistyötä keskenään. Keinoja tiedon jakamiseen voivat olla webinaarit, erilaiset tapahtumat ja hankkeet esimerkiksi Tapio Oy:n vetämä vastuullista liiketoimintaa tuhkasta – hanke.  https://tapio.fi/projektit/vastuullista-liiketoimintaa-tuhkasta/

Kirjoittajat:

Antero Lohi, Hanna Lilja, Matti Rimpeläinen, Kimmo Löf, Mika Vähäsarja
metsätalousinsinooöriopiskelijoita, Lapin AMK

Kaavoituksella voidaan edistää vihreää taloutta

Nykypäivän polttavia puheenaiheita ovat ilmastonmuutos, hiilijalanjälki ja moni ilmastoon liittyvä asia. Meidän pitäisi varmistaa hyvät elinolot myös tuleville sukupolville. Tämä ei onnistu tietenkään vain yhtä asiaa muuttamalla, vaan tarvitaan paljon muutoksia ja parannuksia eri asioissa. Useita hyviä ratkaisuja voidaan tehdä esimerkiksi infrastruktuurissa. Kaavoituksella ja rakentamisella voidaan vaikuttaa vihreään talouteen kohtuullisen paljon.

Hyvää esimerkkiä näyttävät mm. ”Vihreän talouden mahdollisuudet kaavoituksessa” -webinaarissakin mukana olleet Tervolan ja Pudasjärven kunnat. Molemmat esittelivät meille upeat kaavoitushankkeet, joissa vihreä talous on huomioitu monella tapaa.

Tervolan kunnan Vastaranta-hanke

Tervolan esityksessä kuultiin heidän ”Vastaranta”-asuinaluehankkeesta. Vastarannassa tärkeitä elementtejä ovat ekologisuus ja yhteisöllisyys. Esimerkkejä ekologisuudesta ovat esimerkiksi paikallinen ruokatuotanto, energiaratkaisut sekä huleveden, biojätteiden ja käymäläjätteiden hyödyntäminen. Yhteisöllisyyttä pidetään yllä yhteisillä tiloilla ja välineillä, sekä erilaisilla tapahtumilla.

Pudasjärven Nivankangas

Pudasjärvi esitteli webinaarissa Nivankankaan asuinaluehankkeen, jossa korostuvat varsinkin luonto, hirsi sekä kylämäisyys. Asuinalueen läpi kulkee kylänraitti. Tontit rajautuvat aina vähintään yhdeltä sivulta metsäalueeseen ja vuokrattavalla tai ostettavalla lisätontilla on mahdollisuus viljelyyn tai jopa laiduntamiseen. Virkistymismahdollisuuksia asuinalueella tulee olemaan paljon. Näistä mainittakoon mm. leikkipuisto, laavu, vesiharrastukset ja ulkoilureitit. Pudasjärven esityksessä nähtiin myös paljon esimerkkejä puu- ja varsinkin hirsirakentamisesta. Hirrestä on tehty mm. koulukeskus, päiväkoteja, hyvinvointikeskus ja Lumiareena Syötteellä, sekä lukuisia muita rakennuksia. Pudasjärveä onkin kutsuttu Suomen hirsipääkaupungiksi.

Hyvä hetki ryhtyä toimiin

Nämä kunnat ja heidän toimenpiteensä eivät yksin ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia ratkaise, mutta antavat hyvää esimerkkiä muille. Uudet ratkaisut ja varsinkin muutokset tulevat tietysti aina jotakin maksamaan, mutta suunnan muutos kannattaa silti tehdä niin pian kuin mahdollista. Emmehän halua jättää ekologisia tai taloudellisia velkoja lastenlapsillemme. Pitkällä aikavälillä tänään tehdyt ratkaisut ovat säästöjä tulevaisuudessa.

Kestävien ratkaisujen markkinat kasvavat hurjaa vauhtia. Puhtaan teknologian yrityksillä on kysyntää ja toki hankkeet toteutuessaan luovat töitä myös projektien toteuttajille. Nyt jos koskaan on hyvä aika panostaa vihreään talouteen rakentamisessa. Suomi on edelläkävijä kestävässä kehityksessä ja meidän työn laatuumme luotetaan myös maailmalla.

Tutustu lisää vihreän talouden mahdollisuuksiin kaavoituksessa

Kirjoittaja:

Timo Aamuvuori, Lapin AMK metsätalousinsinööriopiskelija

Liity GRUDE:n kanssa Nordic Circular Arenaan – kiertotalouden verkostojen verkostoon

Nordic Circular Arena on digitaalinen alusta, jonka tavoitteena on tulla ”pohjoismaisen kiertotalouden kohtaamispaikaksi”. Alusta lanseerattiin 15. kesäkuuta, ja sitä kehittää ja isännöi Nordic Circular Hotspot yhteistyössä Nordic Innovationin kanssa.

Alusta perustuu Nordic Circular Hotspotin vuonna 2019 tekemän sidosryhmäkyselyn tuloksiin. Kyselyn kautta huomattiin, että Pohjoismaissa on tarve alustalle, joka mahdollistaa:

  • Kiertotalouden innovaatioiden, teknologian ja uusien liikeideoiden jakamisen
  • Alueellisen tiedon jakamisen sekä kiertotalouteen liittyvien valmiuksien kehittämisen
  • Verkostoitumisen ihmisten välillä, jotka kokevat samankaltaisia haasteita kiertotalouteen siirtymisessä
  • Pohjoimaisen rajat ylittävän yritysyhteistyön
  • Alueellisen poliittisen yhteistyön kehittämisen
  • Kiertotalouden asiantuntijoiden löytämisen

Näitä havaintoja käytettiin alustan toiminnallisuuksien pohjana. Toinen toive, joka ilmeni matkan varrella, oli voida sisällyttää alustalle muut kiertotalouden verkostot, jotta siitä muodostuisi niin sanotusti kiertotalouden ”verkostojen verkosto”. Tavoitteena on muodostaa yhteisö ja alusta, jolta on mahdollista löytää kaikki tarvittava ja ajankohtainen tieto pohjoismaiseen kiertotalouteen liittyen. GRUDE-hanke on ottanut ensiaskeleen verkostoon jo sen alkumetreillä.

GRUDE -hankkeessa korostetaan toimintaa arktisella maaseudulla, ja siksi GRUDE -verkosto pyrkii lisäämään tietoisuutta maaseutuun liittyvistä aiheista ja näkökulmista Nordic Circular Arenalla. Verkostomme tavoitteena on toimia ponnahduslautana areenan maailmanlaajuiseen verkostoon, jotta kiertotalouden parissa työskentelevien olisi helpompaa liittyä mukaan myös pohjoisilta maaseutualueilta. Liittymällä mukaan Nordic Circular Arenalle saat yleiskuvan alueen ajankohtaisista vihreän talouden hankkeista sekä suunnitelmista ja mahdollisuuden aloittaa keskusteluja ja saada palautetta omista ideoistasi koko kansainväliseltä yhteisöltä.

Uskomme, että Nordic Circular Arena on täydellinen paikka juuri tähän tarkoitukseen!

Alustan käyttö on maksutonta ja sen kautta kuka tahansa voi jakaa julkaisuja, uutisia, tapahtumia ja ideoita sekä aloittaa keskusteluja kiertotalouteen liittyen. Nordic Circular Hotspot haluaa kaikkien auttavan alustan sisällöntuotannossa yhteistyön käynnistämiseksi. Alustan kautta voimme myös nopeuttaa siirtymistä kiertotalouteen Pohjoismaissa!

GRUDE -verkostoon liittymisen hyödyt pähkinänkuoressa:

  • GRUDE-verkosto on ponnahduslauta Nordic Circular Arenan suurempaan kansainväliseen verkostoon.
  • Areenan kautta voit kerätä lisää tietoa aiheista, jotka kiinnostavat sinua – koko Pohjoismaiden yhteinen vihreän talouden tietopankki on käytettävissäsi!
  • Jaa tietoa tapahtumista, kuten webinaareista, työpajoista ja konferensseista Nordic Circular Areenalla saadaksesi niille lisää yleisöä.
  • Onko projektisi ideointivaiheessa? Käytä hyödyksi areenan keskusteluryhmiä tai uutissyötettä saadaksesi hyödyllistä palautetta kentältä.


Blogitekstin kirjoittajat:

Elin Bergman, COO Cradlenet/Co-founder & Managing Partner Nordic Circular Hotspot
Kine Jakobsen, SINTEF Nord/GRUDE project
Suomentanut: Tuuli Nivala ja Henna Kukkonen/GRUDE projekti

Energiapuusta apua metsäbiotalouden hiussuoniston tukkeumiin

Metsäautoteiden ja peltojen reunavesakot tulisi niittää säännöllisesti tai viimeistään silloin, kun ne alkavat haitata tiellä liikkumista tai varjostaa viljelmiä. Vesakon kasvunopeus yllättää ja monesti asia tulee mieleen etenkin metsäautotieverkostolla vasta kun lehtipuu vesakko on niin järeää, että sen raivaus ei onnistu normaaleilla tienvarsien kunnossapitotyökoneilla tai auramies ei saa lakoontuneen vesakon tukkimaa tietä auki talvisavotalle. Kesäolosuhteissa tietä reunustava ylisuuri tienvarsivesakko raapii autonkylkiä ja peilejä, hidastaa tienpinnan kuivumista, heikentää näkyvyyttä ja haittaa veden virtausta sivuojissa. Tyypillisimmät metsäautoteiden kuntotarkastuksissa havaitut yksityisteiden kunnossapidon laiminlyönnit koskevatkin juuri pientareiden niittoa ja teiden lanausta.

Ylijäreän vesakon niitto ja silppuaminen on hidasta ja kallista puuhaa, joten reunavesakon hyödyntäminen energiapuuna on usein mielekäs vaihtoehto, kun yhdistetyn korjuu- ja raivuutyön kustannukset voidaan kattaa kokonaan tai ainakin osittain energiapuusta saatavilla myyntituloilla. Tuuheimmilla tieosuuksilta hakkuutuloa voi kertyä tiekunnalle jopa niin paljon, että rahaa liikenee ränsistyneen tien sorastukseen tai muuhun peruskunnostustyöhön. Vesakon talteenoton etu on myös se, että silputut raivaustähteet eivät tuki sivuojia tai lannoita tienvarsikasvustoja entistä vauhdikkaampaan kasvuun.

Kunnossa oleva tie tuo omistajilleen selvää taloudellista hyötyä ja vastinetta tiehen tehdyille investoinneille. Puuta korjataan paljon talvikuukausina, jolloin tarve saada puu pois kevätkauden aikana huonosti kantavien maiden tai huonossa kunnossa olevien teiden takaa on suuri. Ylijäreän tienvarsivesakon tukkiman tien aukaisusta energiapuun korjuun vauhdittamana voikin todeta, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Metsäteitä on Suomessa rakennettu yli 125 000 kilometriä, josta noin 77 000 kilometriä sijaitsee yksityismetsissä. Säännöllisellä ja oikein toteutetulla tienhoidolla voidaan välttää kalliita kunnostustoimenpiteitä ja säästää tienpitokustannuksia.

Luonnonvarakeskuksessa on tehty sarja tienvarsivesakon raivaus- ja korjuututkimuksia, joiden avulla on määritetty missä raja biomassan talteenoton ja tähteeksi silppuamisen välillä menee. Merkittävin tuottavuuteen ja kustannusiin vaikuttava tekijä on puun koko. Yhteen kiintokuutiometriin energiapuuta tarvitsee napsutella 10-litraisia puita poikki ja pinoon 100 kappaletta. Tuplaten suuremmalla puulla pärjää puolet pienemmällä keräilykaatomäärällä, mikä luonnollisesti heijastuu parempana korjuun tuottavuutena ja alempina kustannuksia. Puun koko vaikuttaa myös hakkuukertymän määrään ja korjuutyömaan kokoon.

Hakkuukertymän paisuminen parantaa metsäkuljetuksen tuottavuutta ja korjuutyömaan koko puolestaan heijastuu koneiden siirtokustannusten kautta energiapuun korjuun yksikkökustannuksiin (€/m3). Korjuutyömaan kokoa voi kasvattaa sillä, että samalla käyntikerralla raivataan talteen kulkua haittaava tienreunojen vesakko, että harvennetaan alueen rästiharvennukset tuottokuntoon. Varastokasojen lukumäärä työmaalla vaikuttaa ajomatkaan varastopaikalle. Kuormatilaa kasvattamalla ja kuormaa tiivistämällä kuljetuksen tuottavuutta voi jonkin verran tehostaa mutta käytännön rajoitteet tulevat hyvin pian vastaan, kun operoidaan tiealueella, jossa voi ajoittain olla myös muuta liikennettä ja halutaan pitää tielle varisevan oksabiomassan määrä kohtuuden rajoissa.

Äskettäin International Journal of Forest Engineeringissä julkaistussa tutkimusartikkelissa energiapuun korjuukustannukset alittivat sekä korjurimenetelmällä että kahden koneen korjuuketjulla kokopuusta maksettavan hankintahinnan (20,7 €/m3) kun ajomatka varastopaikalle oli 250 m ja puun sekä työmaan koko olivat vähintään 16 litraa ja 100 m3.  Perinteiseen harvennuspuun korjuuseen verrattuna tienvarsivesakon korjuun tuottavuutta tehosti ennen kaikkea se, että puiden poisto tapahtui systemaattisesti ja jäävää puusto ei hidastanut kaatokasausta. Tämän vuoksi vesapuuston korjuu oli kannattavaa selvästi pienipuustoisemmalla kohteella, kuin mitä pidetään kannattavuuden rajana nuorten metsien energiapuun korjuussa harvennusmetsissä.

Kirjoittaja:
Juha Laitila, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus

Lähteet:

Juha Laitila & Kari Väätäinen (2020). Productivity of harvesting and clearing of brushwood alongside forest roads. Silva Fennica vol. 54 no. 5 article id 10379. 21 p. https://doi.org/10.14214/sf.10379

Juha Laitila & Kari Väätäinen (2021) Productivity and cost of harvesting overgrowth brushwood from roadsides and field edges, International Journal of Forest Engineering 32(2):140-154 https://doi.org/10.1080/14942119.2021.1903790

Energiamurros ja turpeen korvikkeet

Puupolttoaineilla on tuotettu viime vuosina Suomessa yli neljännes energian kokonaiskulutuksesta ja vuonna 2020 osuus oli 28 prosenttia. Suomessa puupolttoaineiden käyttö energiantuotannossa pohjautuu puunjalostuksen sivuvirtoihin tai hakkuiden ja metsänhoidon erilaisiin tähteisiin tai pienpuuhun. Vaihtoehtona energiakäytölle on puujakeiden lahoaminen metsään tai prosessijätteen mätäneminen loppusijoituspaikalle.

Merkittävin puuperäinen polttoaine on sellun valmistuksen sivutuotteena syntyvä mustalipeä. Lähes yhtä paljon energiaa tuotetaan kiinteillä puupolttoaineilla, kuten esimerkiksi kuorella, sahanpurulla ja metsähakkeella.  Lämpö- ja voimalaitosten käyttämistä kiinteistä puupolttoaineista tärkein on metsäteollisuuden sivutuotepuu (kuori, sahanpuru ja puutähdehake), jota hyödynnettiin energian tuotantoon yhteensä 10,6 miljoonaa kiintokuutiometriä vuonna 2020. Metsähaketta käytettiin lämpö- ja voimalaitoksilla puolestaan 7,6 miljoonaa kiintokuutiometriä. Tästä määrästä harvennusmetsien pienpuuta oli 4,3 ja päätehakkuilta korjattavaa latvusmassahaketta 2,5 miljoonaa kiintokuutiometriä. Vastaavasti järeää lahovikaista ja pystykuivaa runkopuuta käytettiin 0,6 ja kannoista murskattua metsähaketta 0,3 miljoonaa kiintokuutiometriä.

Turpeen ja kivihiilen korvaaminen energiantuotannossa lisää kiinteiden puupolttoaineiden kysyntää Suomessa. Turpeen käytön kannattavuus on heikentynyt kohonneen päästöoikeuden hinnan sekä turveveron korotuksen vaikutuksesta, mistä syystä turpeen käytön puolittumistavoite etenee hallitusohjelmassa asetettua vuosi 2030 tavoitetta nopeammin. Kivihiilen käytöstä luovutaan puolestaan kivihiilen energiakäytön kieltävän lain ohjaamana vuoteen 2029 mennessä.

Alueellisesti puupolttoaineiden kysyntä kasvaa eniten Pohjois-Pohjanmaalla turpeen korvautumisen seurauksena sekä Uudellamaalla kivihiilen korvautumisen seurauksena. Puupolttoaineiden kysynnän kasvua hillitsevät pitkällä aikajänteellä lämpöpumppuinvestoinnit, savukaasujen lämmöntalteenottojärjestelmien asennukset, lämmön- ja sähkön yhteistuotantolaitoksien korvaaminen lämmön erillistuotannolla niiden saavuttaessa teknisen käyttöikänsä sekä painoperiteollisuuden ahdingosta johtuva energiantarpeen väheneminen. Moderni teknologia mahdollistaa myös tuoreen puun hyödyntämisen energiantuotannossa, mikä vähentää varastoinnista johtuvaa materiaali- ja kuiva-ainehävikkiä ja leikkaa polttoaineiden tarvetta sekä suurilla että pienillä lämpö- ja voimalaitoksilla.

Vuosien 2016–2018 aikana Suomessa kulutettiin keskimäärin noin 15 TWh energiaturvetta vuodessa. Näin ollen turpeen korvautuessa energiantuotannossa kysyntää siirtyy enimmillään saman verran puubiomassalle, vastaten karkeasti noin 7,5–8,0 miljoonaa kiintokuutiometriä puuta. Käytännössä puubiomassan käytön kasvu ei kuitenkaan ole näin suurta edellisessä kappaleessa luetelluitten syitten ja vanhempien laitosten turpeen käyttöminimin takia. Uudet kattilat on yleensä suunniteltu siten, että ne voivat käyttää 100 % puubiomassajakeita, mutta vanhemmissa kattiloissa on usein rajoitteita polttoaineiden osuuksille, minkä vuoksi laitoksissa käytetään seospolttoaineena turvetta kattilan korroosio-ongelman minimoimiseksi.

AFRY:n tekemän tuoreen arvion mukaan puupolttoaineiden kysyntä kasvaa turpeen korvautumisen takia noin 5,1 miljoonaa kiintokuutiota ja kivihiilen korvautumisen takia noin 1,1 miljoonaa kiintokuutiota vuoteen 2025 mennessä verrattuna vuoden 2019 referenssitasoon. Myöhemmin tarve kääntyy laskuun, jos oletetut investoinnit polttoon perustumattomaan lämmöntuotantoon ja hukkalämmön tarkempaan hyödyntämiseen toteutuvat. Vuosina 2030 ja 2035 puupolttoaineita arvioidaan tarvittavan korvaamaan turpeella ja kivihiilellä tuotettua energiaa yhteensä 6,2 ja 4,7 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.  AFRY:n arviossa suurilla lämpöpumpuilla tuotetun lämmön määräksi on arvioitu noin 1,6 TWh vuonna 2025, 4,3 TWh vuonna 2030 ja 5,5 TWh vuonna 2035.

Pohjois-Suomessa turpeella on merkittävä rooli energiantuotannossa ja puupolttoaineita on arvioitu tarvittavan korvaamaan turvetta energiantuotannossa 1,4–1,6 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa vuosina 2025–2035.  AFRY:n arviossa metsähake kattaa noin 45 % ja metsäteollisuuden sivutuotteet 50 % energiantuotannon puupolttoaineiden kokonaishankinnasta.  Tuontipuuta käytetään lähinnä rannikolla sijaitsevilla käyttöpaikoilla. Teollisuuspuun hakkuiden lisääntyminen hyödyttää energiasektoria lisääntyvän hakkuutähde- ja sivutuotetarjonnan muodossa.

Pohjois-Suomessa metsähakkeen keskihinnat nousevat nykytasosta kysynnän kasvun ja hankinta-alueiden laajenemisen seurauksena mutta hinnat jäävät kuitenkin selvästi alle Etelä- ja Länsi-Suomen, missä on niukkuutta puupolttoaineista. Etelä- ja Länsi-Suomessa energiapuun vajetta ja hintapaineita tasataankin tuontipuulla erityisesti rannikkoalueen laitoksilla Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakuntien alueella. Mahdollista on myös se, että puupolttoaineiden niukkuus ja hintapaine sekä tuontipuuhun liittyvä epävarmuus vauhdittavat investointeja polttoon perustumattomaan uuden teknologian pilotointiin ja skaalaamiseen arvioitua enemmän ja nopeammalla aikataululla Suomessa.

Kirjoittaja:
Juha Laitila, erikoistutkija, Luonnonvrakeskus

Biokaasun tuotanto maatalouden sivuvirroista – ympäristöhyötyjä ja resurssitehokkuutta

Biokaasun nykyinen tuotanto voitaisiin kymmenkertaistaa hyödyntämällä tehokkaammin maatalouden biomassoja, kuten lantaa, nurmea, olkea ja naatteja. Nyt julkaistu päivitetty versio Biokaasulaskurista tarjoaa viljelijöille tietoa liittyen oman tilakohtaisen laitoksen perustamiseen.

Biokaasun tuotanto nähdään yleisesti lähinnä tapana tuottaa uusiutuvaa energiaa. Tässä viitekehyksessä biokaasun merkitys on kuitenkin vähäinen. Kun energian kokonaiskulutus Suomessa vuonna 2020 oli 355 TWh, vain n. 1 TWh energiasta tuotettiin biokaasulla. Biokaasun tärkeyttä pitäisikin tarkastella ympäristöhyötyjen, resurssitehokkuuden ja kiertotalouden näkökulmasta. Luonnonvarakeskus on arvioinut biokaasun raaka-aineiden teknistaloudellinen potentiaali olevan n. 10 TWh. Jo nykyisin biokaasun tuotanto tarjoaa pääasiallisen tavan käsitellä jätevesilietteitä, yhdyskuntabiojätettä ja elintarviketeollisuuden sivuvirtoja. Suurin osa käyttämättömästä potentiaalista on puolestaan maatalouden biomassoissa. Biokaasu voisikin olla merkittävässä asemassa myös maatalouden ilmastopäästöjen vähentämisessä ja ravinteiden kierrätyksessä.

Koko juttu luettavissa osoitteessa: LUKE.fi

Kirjoittaja:
Erika Winqvist, Erikoistutkija, Luonnonvarakeskus

Suuntana ympäristökestävä matkakohde

Turismin on laskettu aiheuttavan jopa 8 % ihmisten aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä (Maaseudun Tulevaisuus 2018). Ympäristökestävyys matkailussa -käsite herättääkin hieman ristiriitaisia ajatuksia. Mahtuvatko turismi ja ekologisuus edes samaan lauseeseen? Onko ympäristökestävyyttä mahdollista saavuttaa? Onko koko ajatus tekopyhä, kun ajatellaan perinteisen matkailun hiilijalanjälkeä?

Matkalle ei alkujaankaan tarvitsisi lähteä kauas. Sen lisäksi, että lentämisen vähentäminen on tehokas tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä, toiset käyttävät paljon rahaa ja aikaa tullakseen lomalle juuri tänne pohjoiseen, ainutlaatuisen luonnon, rauhan, revontulten ja yöttömän yön ihmemaahan.  Myös korona on lisännyt kiinnostusta lähialueisiin ulkomaiden ollessa tavoittamattomissa. Pohjoisen matkailupalvelut ovat ennen koronaa olleet suunnattu erityisesti ulkomaiselle matkailijalle, mikä on näkynyt sekä palvelujen sisällössä että hinnoittelussa. Paikallisille lähikohteet saattavat tuntua liian tutuilta, vaikka oikeasti lähellä olevista kohteista ei tiedetä. Lähimatkailuun liittyy myös ajatus omatoimisesta matkailusta, mikä jarruttaa palvelujen ja ohjattujen retkien hyödyntämistä.

Ympäristökestävyyden haasteita on itse kohteissakin. Esimerkiksi pitkien välimatkojen Lapissa matkailukeskusten ongelmana on ollut biojätteen ja muovin erilliskeräyksen ja käsittelyn järjestäminen. Jätettä syntyy verrattain vähän, ja eri jätejakeiden logistiikan ja käsittelyn järjestäminen etenee hitaasti. Jätteiden kierrätyksessä tarvitaankin myös sidosryhmien apua, eli kierrätyksen mahdollistava jätehuolto. Esimerkiksi biojätteiden käsittelyyn kannattaa yhdistää myös muita erilaisia biohajoavia sivuvirtoja kotitalouksista, matkailusta ja yrityksistä. Näin esimerkiksi biokaasuntuotanto ja sen kannattavuus saisivat mittakaavaetua.

Luonnossa liikkuessa pohjoismainen erikoisuus ja etuoikeus on jokamiehenoikeudet, joita on valitettavasti myös väärinkäytetty esimerkiksi roskaamalla. Tähän ongelmaan pika-apu voisi olla melko yksinkertainen: tiedottaminen ja tiedon lisääminen matkailijoille. Entä miten voidaan yhdistää valjakkokoirabisnes ja ympäristökestävyys? Huskysafarin mahdollistava rekikoira syö eläinkunnan tuotteita ja tuottaa ravinnepitoisia sivutuotteitaan ympäri vuoden, ei pelkästään talven sesonkikuukausina. Yrittäjät ovat olleet asiassa itse jo varsin aktiivisia, vaikka aihe ei olekaan vielä kiirinyt tiedostavimpienkaan asiakkaiden huolilistan kärkeen. Kompostointi onnistuu sivutyönä vain suhteellisen pienille materiaalimäärille, joten järjestäytyneempää biohajoavan jätteen kierrätystä kaivataan, samoin kuin kierrätysmahdollisuuksia esimerkiksi muoville.

Matkailun ympäristökestävyydessä on monia tekijöitä. Siirtyminen matkakohteeseen on yksi ympäristökuormitusta aiheuttava vaihe matkassa, mutta ei suinkaan ainoa. Ympäristökestävyyden haasteita ja niiden ratkaisuja pohdittiin huhtikuun Greennovation leirin pienryhmäkeskustelussa.

Kirjoittajat:
Satu Ervasti, Luonnonvarakeskus
Sari Nisula, Lapin ammattikorkeakoulu