Vihreä talous on kiinteästi yhteydessä tutkimukseen ja sen tuloksiin; onhan koko konsepti syntynyt ympäristötaloustieteilijöiden keskuudessa jo 1980-luvulla. GRUDE-hankkeessa selvitettiinkin myös tutkimusalan mietteitä vihreästä siirtymästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista, sekä tutkimuksen ja vihreän siirtymän suhteesta.
Kevään ja kesän 2022 aikana GRUDE-projekti haastatteli kahta eri alan tutkijaa saadakseen tutkijan näkökulman vihreään siirtymään: mikä on tutkimuksen rooli vihreässä siirtymässä ja missä tutkijat näkevät tulevaisuuden vihreiden ratkaisujen olevan. Haastatteluissa tuli selkeästi ilmi, että vihreässä siirtymässä tulee huomioida teknologisten innovaatioiden lisäksi ihmiset ja yhteiskunta. Vaikka tutkimus luo teknologisia innovaatioita, joiden avulla vihreää siirtymää on mahdollista nopeuttaa ja yritysmaailma vastaanottaa uudet ideat ja teknologiat nopeasti, yhteiskunnan rakenteet ja ihmisten asenteet ovat hitaita muuttumaan.
Molemmat haastateltavista toivat esille monialaisuuden ja siirtymässä tarvittavan laajojen kokonaisuuksien tarkastelun tärkeyden. Monialaisuus mahdollistaa kokonaisvaltaisemman tarkastelun, jota tarvitaan siirtymän toteutumiseen aidosti vihreämmin, oikeudenmukaisemmin ja nopeammin.
Energiapolitiikka on vihreän siirtymän keskiössä
Oulun yliopiston kestävän kemian professori Ulla Lassi on nähnyt urallaan muutoksen suhtautumisessa hiilidioksidiin ympäristöasioissa. Pakokaasukatalysaattoreista vuonna 2003 väitellyt tutkija on nähnyt uransa aikana, kuinka hiilidioksidin ympärillä on tehty kuperkeikka. Lassin vielä tehdessä väitöskirjaansa katalysaattoreissa pyrittiin täydelliseen palamiseen, jolloin hiilivetykomponentit ja häkä (tai hiilimonoksidi) pyrittiin polttamaan hiilidioksidiksi. 2000-luvun alussa hiilidioksidia ei nähty ongelmallisena lopputuotteena ja hiilen sitomisesta ja hiilinieluista ei puhuttu kuten nykyään. Vihreä siirtymä on tullut ja edennyt nopeasti, Lassi toteaa.
Perustutkimus voi keskittyä hyvin pieniin kokonaisuuksiin ja pureutua yksityiskohtien ymmärtämiseen. Vihreässä siirtymässä kokonaisuudet ovat usein monimutkaisia ja Lassin mukaan yksittäinen tutkija voisikin katsoa laajemmin oman tutkimuksen sijoittumista kokonaisuuteen, ja siihen, mikä on oman tekemisen koko elinkaari. Kokonaisuuden ymmärtäminen on Lassin mukaan tärkeää, jotta uusia vihreän siirtymän haasteita ratkottaessa ei samanaikaisesti luotaisi vaikeuksia jollain toisella osa-alueella, kuten esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Energiapolitiikka on keskeisessä roolissa vihreässä siirtymässä ja Lassi peräänkuuluttaa sekä energia- että materiaalitaseen tärkeyttä, kun tarkastellaan uusien tuotteiden ympäristöllistä kestävyyttä. Kokonaisuuden tarkastelussa yhteiskunnan tasolla, esimerkiksi hiilidioksidipäästöissä, olisi hyvä katsoa globaalisti erityisesti isojen yritysten suuntaan ja tukea niiden keinoja löytää päästövähennyksiä. Lassi myös pohtii, että Suomessa maatalousvaltaisena ja harvaanasuttuna maana tulisi liikenteen energiaratkaisuja pohtia laaja-alaisemmin pelkkien sähköautojen sijaan.
Tutkimuksesta tulevien innovaatioiden tuominen käytäntöön tuottaa silti usein haasteita lainsäädännön ollessa monimutkainen ja lupaprosessien työläitä ja hitaita. Lainsäädännön hitauden ja monimutkaisuuden lisäksi prosessia hidastaa riskirahoituksen puuttuminen vihreään siirtymään liittyvän tutkimuksen alalla. Myös oikea ajoitus on tärkeä tutkimustuloksen viemisessä käytäntöön: liian aikaisin markkinoille tuotavia innovaatioita ei välttämättä ymmärretä.
Tutkimusideat Lassille kumpuavat omasta tutkimuksesta, vuorovaikutuksesta muiden tutkijoiden kanssa tai suoraan elinkeinoelämästä. Tutkimusalallaan Lassi näkee vihreitä mahdollisuuksia fossiilitalouden materiaalien korvaamisen haasteissa, kuten miten petrokemian ja muoviteollisuuden tuotteita voidaan korvata biomassoista valmistetuilla tuotteilla, millä materiaaleilla fossiilipohjaisia aktiivihiilisuodattimia voitaisiin korvata tai esimerkiksi miten puupohjaisia materiaaleja, kuten ligniiniä, voidaan käyttää akkuteollisuudessa.
Tutkimustieto edistää vihreän siirtymän hyväksyttävyyttä
Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan professori Rauno Sairinen painottaa vihreän siirtymän vaativan yhteistä panostusta yhteiskunnan eri toimijoilta. Vihreä siirtymä vaikuttaa useisiin toimijoihin, jolloin oikeudenmukaisuudesta tulisi huolehtia kokonaisvaltaisesti. Siirtymän hyödyt ja haitat tulisivat jakautua tasaisesti, jotta muutokset otetaan omiksi ja hyväksytään.
Muutos hiilineutraaliksi ja kestävästi luonnonresursseja hyödyntäväksi yhteiskunnaksi on ymmärretty välttämättömäksi, mutta silti konfliktisuus leimaa esimerkiksi tuulivoimaan siirtymistä. Sairisen mukaan jännitteet kestävyyssiirtymään liittyvissä kysymyksissä yhteiskunnan eri sektoreiden välillä ovat kuitenkin viime vuosikymmenenä vähentyneet.
Sairinen näkee tieteen merkityksen yhteiskunnallisella tasolla tärkeäksi; tieteellistä tietoa tulee tuoda etenkin päättäjille päätöksenteon tueksi, mutta myös suurelle yleisölle. Monialaisuus on noussut entistä keskeisemmäksi lähestymistavaksi kestävyyssiirtymään liittyvässä tutkimuksessa ja tämä korostuu erityisesti päätöksenteon tueksi tarvittavassa tiedossa.
Eteenpäin tulisi mennä ratkaisuilla ja tiedolla. Ongelmaksi voi muodostua liiallinen asiantuntijavaltaisuus, joka etäännyttää kansalaisia tarjotuista ratkaisuista. Tämän vuoksi asiantuntijoiden tulisi olla mahdollisimman avoimia ja kommunikoivia, jotta perustelut ja tieto vihreän siirtymän ratkaisuista ei jäisi etäiseksi.
Yhteiskuntatieteiden avulla voidaan löytää ratkaisuja vihreän siirtymän edistämisen ongelmiin, kuten miksi jotkut ratkaisut herättävät vastustusta, ja siten löytää keinoja päästä eteenpäin ja luoda käyttökelpoisia toimintamalleja. Sairinen on ollut mukana viemässä tutkimustietoa käytäntöön hankkeissa, joissa koulutettiin julkisen sektorin toimijoita, mutta myös tuomassa kiertotalouteen sosiaalitieteellistä näkökulmaa, kuten kiertotalouden sosiaalisten vaikutusten arviointia.
Kestävyyssiirtymässä tutkijoiden merkitys ei jää pelkästään ratkaisujen tuottajiksi, vaan tutkijat myös kouluttavat yhteiskuntaan uusia asiantuntijoita, joita tarvitaan toteuttamaan siirtymää. Sairinen näkee koulutuksen tarjoamisen entistä tärkeämmäksi tutkijan urallaan. Koulutustarjonnan monipuolisuus auttaa uusien asiantuntijoiden koulutuksessa yli oppiainerajojen: perustutkintojen lisäksi tarvitaan mm. täydennyskoulutusta ja kaikille avoimia virtuaalikursseja.
Yhteiskuntatieteilijänä Sairinen tietää, että asiat etenevät hitaasti – niin myös vihreä siirtymä. Ihmisten asenteet ovat haaste ja politiikka on riippuvainen kansalaisten hyväksynnästä. Tämän johdosta rakenteet muuttuvat hitaasti ja ovat jäljessä muutoksesta, johon olisi valmiudet talouselämässä. Sairisen mukaan maailmalla ilmenevät kriisit voivat kuitenkin lisätä ketteryyttä edistää yhteiskunnallisella tasolla nopeita ratkaisuja.
Lisäksi kriisitietoisuus ja sen myötä omavaraisuuden ja oman alueen selviytymisen tärkeyden ymmärtäminen lisäävät kansalaisten motivaatiota toimia vihreän siirtymän eteen. Sekä tutkijoiden, että kansalaisten osalta olennaista vihreässä siirtymässä on omien toimien merkityksen näkeminen ja aktiivisen roolin ottaminen.
Kirjoittaja:
Johanna Leppälä, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
