Vihreä siirtymä tarvitsee tutkimukselta monialaisuutta ja kokonaisvaltaisuutta

Vihreä talous on kiinteästi yhteydessä tutkimukseen ja sen tuloksiin; onhan koko konsepti syntynyt ympäristötaloustieteilijöiden keskuudessa jo 1980-luvulla. GRUDE-hankkeessa selvitettiinkin myös tutkimusalan mietteitä vihreästä siirtymästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista, sekä tutkimuksen ja vihreän siirtymän suhteesta.

Kevään ja kesän 2022 aikana GRUDE-projekti haastatteli kahta eri alan tutkijaa saadakseen tutkijan näkökulman vihreään siirtymään: mikä on tutkimuksen rooli vihreässä siirtymässä ja missä tutkijat näkevät tulevaisuuden vihreiden ratkaisujen olevan. Haastatteluissa tuli selkeästi ilmi, että vihreässä siirtymässä tulee huomioida teknologisten innovaatioiden lisäksi ihmiset ja yhteiskunta. Vaikka tutkimus luo teknologisia innovaatioita, joiden avulla vihreää siirtymää on mahdollista nopeuttaa ja yritysmaailma vastaanottaa uudet ideat ja teknologiat nopeasti, yhteiskunnan rakenteet ja ihmisten asenteet ovat hitaita muuttumaan.

Molemmat haastateltavista toivat esille monialaisuuden ja siirtymässä tarvittavan laajojen kokonaisuuksien tarkastelun tärkeyden. Monialaisuus mahdollistaa kokonaisvaltaisemman tarkastelun, jota tarvitaan siirtymän toteutumiseen aidosti vihreämmin, oikeudenmukaisemmin ja nopeammin.

Energiapolitiikka on vihreän siirtymän keskiössä

Oulun yliopiston kestävän kemian professori Ulla Lassi on nähnyt urallaan muutoksen suhtautumisessa hiilidioksidiin ympäristöasioissa. Pakokaasukatalysaattoreista vuonna 2003 väitellyt tutkija on nähnyt uransa aikana, kuinka hiilidioksidin ympärillä on tehty kuperkeikka. Lassin vielä tehdessä väitöskirjaansa katalysaattoreissa pyrittiin täydelliseen palamiseen, jolloin hiilivetykomponentit ja häkä (tai hiilimonoksidi) pyrittiin polttamaan hiilidioksidiksi. 2000-luvun alussa hiilidioksidia ei nähty ongelmallisena lopputuotteena ja hiilen sitomisesta ja hiilinieluista ei puhuttu kuten nykyään. Vihreä siirtymä on tullut ja edennyt nopeasti, Lassi toteaa.

Perustutkimus voi keskittyä hyvin pieniin kokonaisuuksiin ja pureutua yksityiskohtien ymmärtämiseen. Vihreässä siirtymässä kokonaisuudet ovat usein monimutkaisia ja Lassin mukaan yksittäinen tutkija voisikin katsoa laajemmin oman tutkimuksen sijoittumista kokonaisuuteen, ja siihen, mikä on oman tekemisen koko elinkaari. Kokonaisuuden ymmärtäminen on Lassin mukaan tärkeää, jotta uusia vihreän siirtymän haasteita ratkottaessa ei samanaikaisesti luotaisi vaikeuksia jollain toisella osa-alueella, kuten esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Oulun yliopiston kestävän kemian professori Ulla Lassi

Energiapolitiikka on keskeisessä roolissa vihreässä siirtymässä ja Lassi peräänkuuluttaa sekä energia- että materiaalitaseen tärkeyttä, kun tarkastellaan uusien tuotteiden ympäristöllistä kestävyyttä. Kokonaisuuden tarkastelussa yhteiskunnan tasolla, esimerkiksi hiilidioksidipäästöissä, olisi hyvä katsoa globaalisti erityisesti isojen yritysten suuntaan ja tukea niiden keinoja löytää päästövähennyksiä. Lassi myös pohtii, että Suomessa maatalousvaltaisena ja harvaanasuttuna maana tulisi liikenteen energiaratkaisuja pohtia laaja-alaisemmin pelkkien sähköautojen sijaan.

Tutkimuksesta tulevien innovaatioiden tuominen käytäntöön tuottaa silti usein haasteita lainsäädännön ollessa monimutkainen ja lupaprosessien työläitä ja hitaita. Lainsäädännön hitauden ja monimutkaisuuden lisäksi prosessia hidastaa riskirahoituksen puuttuminen vihreään siirtymään liittyvän tutkimuksen alalla. Myös oikea ajoitus on tärkeä tutkimustuloksen viemisessä käytäntöön: liian aikaisin markkinoille tuotavia innovaatioita ei välttämättä ymmärretä.

Tutkimusideat Lassille kumpuavat omasta tutkimuksesta, vuorovaikutuksesta muiden tutkijoiden kanssa tai suoraan elinkeinoelämästä. Tutkimusalallaan Lassi näkee vihreitä mahdollisuuksia fossiilitalouden materiaalien korvaamisen haasteissa, kuten miten petrokemian ja muoviteollisuuden tuotteita voidaan korvata biomassoista valmistetuilla tuotteilla, millä materiaaleilla fossiilipohjaisia aktiivihiilisuodattimia voitaisiin korvata tai esimerkiksi miten puupohjaisia materiaaleja, kuten ligniiniä, voidaan käyttää akkuteollisuudessa.

Tutkimustieto edistää vihreän siirtymän hyväksyttävyyttä

Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan professori Rauno Sairinen painottaa vihreän siirtymän vaativan yhteistä panostusta yhteiskunnan eri toimijoilta. Vihreä siirtymä vaikuttaa useisiin toimijoihin, jolloin oikeudenmukaisuudesta tulisi huolehtia kokonaisvaltaisesti. Siirtymän hyödyt ja haitat tulisivat jakautua tasaisesti, jotta muutokset otetaan omiksi ja hyväksytään.

Muutos hiilineutraaliksi ja kestävästi luonnonresursseja hyödyntäväksi yhteiskunnaksi on ymmärretty välttämättömäksi, mutta silti konfliktisuus leimaa esimerkiksi tuulivoimaan siirtymistä. Sairisen mukaan jännitteet kestävyyssiirtymään liittyvissä kysymyksissä yhteiskunnan eri sektoreiden välillä ovat kuitenkin viime vuosikymmenenä vähentyneet.

Sairinen näkee tieteen merkityksen yhteiskunnallisella tasolla tärkeäksi; tieteellistä tietoa tulee tuoda etenkin päättäjille päätöksenteon tueksi, mutta myös suurelle yleisölle. Monialaisuus on noussut entistä keskeisemmäksi lähestymistavaksi kestävyyssiirtymään liittyvässä tutkimuksessa ja tämä korostuu erityisesti päätöksenteon tueksi tarvittavassa tiedossa.

Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan professori Rauno Sairinen

Eteenpäin tulisi mennä ratkaisuilla ja tiedolla. Ongelmaksi voi muodostua liiallinen asiantuntijavaltaisuus, joka etäännyttää kansalaisia tarjotuista ratkaisuista. Tämän vuoksi asiantuntijoiden tulisi olla mahdollisimman avoimia ja kommunikoivia, jotta perustelut ja tieto vihreän siirtymän ratkaisuista ei jäisi etäiseksi.  

Yhteiskuntatieteiden avulla voidaan löytää ratkaisuja vihreän siirtymän edistämisen ongelmiin, kuten miksi jotkut ratkaisut herättävät vastustusta, ja siten löytää keinoja päästä eteenpäin ja luoda käyttökelpoisia toimintamalleja. Sairinen on ollut mukana viemässä tutkimustietoa käytäntöön hankkeissa, joissa koulutettiin julkisen sektorin toimijoita, mutta myös tuomassa kiertotalouteen sosiaalitieteellistä näkökulmaa, kuten kiertotalouden sosiaalisten vaikutusten arviointia.

Kestävyyssiirtymässä tutkijoiden merkitys ei jää pelkästään ratkaisujen tuottajiksi, vaan tutkijat myös kouluttavat yhteiskuntaan uusia asiantuntijoita, joita tarvitaan toteuttamaan siirtymää. Sairinen näkee koulutuksen tarjoamisen entistä tärkeämmäksi tutkijan urallaan. Koulutustarjonnan monipuolisuus auttaa uusien asiantuntijoiden koulutuksessa yli oppiainerajojen: perustutkintojen lisäksi tarvitaan mm. täydennyskoulutusta ja kaikille avoimia virtuaalikursseja.

Yhteiskuntatieteilijänä Sairinen tietää, että asiat etenevät hitaasti – niin myös vihreä siirtymä. Ihmisten asenteet ovat haaste ja politiikka on riippuvainen kansalaisten hyväksynnästä. Tämän johdosta rakenteet muuttuvat hitaasti ja ovat jäljessä muutoksesta, johon olisi valmiudet talouselämässä. Sairisen mukaan maailmalla ilmenevät kriisit voivat kuitenkin lisätä ketteryyttä edistää yhteiskunnallisella tasolla nopeita ratkaisuja.

Lisäksi kriisitietoisuus ja sen myötä omavaraisuuden ja oman alueen selviytymisen tärkeyden ymmärtäminen lisäävät kansalaisten motivaatiota toimia vihreän siirtymän eteen. Sekä tutkijoiden, että kansalaisten osalta olennaista vihreässä siirtymässä on omien toimien merkityksen näkeminen ja aktiivisen roolin ottaminen.

Kirjoittaja:
Johanna Leppälä, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus

Terveisiä Maaseututkijatapaamisesta Lappeenrannasta

Vuoden 2022 maaseutututkijatapaaminen järjestettiin elokuun lopussa Lappeenrannassa teemalla Kestävät paikallisyhteisöt. Paikalla oli noin 90 maaseudun tutkimuksesta ja kehittämisestä kiinnostunutta ihmistä ja myös GRUDE-hankkeen kokemuksista päästiin keskustelemaan yhdessä tapahtuman työryhmistä.

Päällimmäisenä kokemuksena tilaisuudesta jäi mieleen spontaanien keskustelujen ja kohtaamisten vaivattomuus ja suuri määrä. Avaussessiota odotellessa puheensorina täytti salin, ja ennestään toisiaan tuntemattomien vierustoverien kanssa rupatellessa pohdimmekin sitä, kuinka tästä on väkisinkin jääty paitsi korona-ajan etätapahtumissa. Vaikka mukana oli ihmisiä hyvin erilaisista organisaatioista ja tehtävistä tutkijoita aluekehittäjiin, osallistujia yhdisti kiinnostus maaseutututkimukseen.

Torstai aloitettiin Mari Martiskaisen esityksellä oikeudenmukaisesta energiamurroksesta, joka onkin haastava tehtävä. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii kiistattomasti fossiilisista polttoaineista irtautumisen eli energiamurroksen, mutta samaan aikaan on muistettava oikeudenmukaisuus, ja että mikään ryhmä ei ajautuisi energiaköyhyyteen. Energiaköyhyydeksi kutsutaan tilannetta, jossa energian hankkiminen lohkaisee kohtuuttoman osuuden käytettävissä olevista tuloista ja se voi johtaa jopa tinkimiseen muissa elämisen tärkeissä menoissa. Tämänkin ongelman ratkaisuna on yhteiskunnan eri toimijoiden yhdessä tehtävä suunnittelutyö. Yhteistyön tärkeyttä korostettiinkin miltei kaikissa esityksissä pitkin kaksipäiväistä tapahtumaa.

Yhteistyötä ja verkostoitumista edistää myös maaseutuverkosto, jonka ajankohtaisia kuulumisia esitteli Tuomas Metsäniemi. Syksyn 2022 monista mielenkiintoisista tapahtumista voi nostaa esiin 10.9. järjestettävän lähiruokapäivän, jolloin pääsee tutustumaan tapahtumaan mukaan sitoutuneiden kotimaisten ruuantuottajien luokse.
Mukana olevat maatilat ja muut tuottajat näkee tapahtuman nettisivuilta.

Iltapäiväksi siirryttiin teemoittain jaettuihin pienempiin työryhmiin ja GRUDE-hankkeen havaintojen ja kokemusten esittely oli mukana kestävät aluetaloudet ryhmässä. Hanke herätti kiinnostusta ja jälleen saimme nauttia polveilevasta keskustelusta ja tiedonvälitykseen liittyvien kokemusten vaihdosta puolin ja toisin työryhmän jäsenten kesken. Samassa työryhmässä keskusteltiin myös mm. oikeudenmukaisuuden toteutumisesta kestävyysmurroksessa sekä erilaisten toimien aluetalousvaikutuksista. Erityisesti KOKOMAA-hankkeen esittelyssä esille nostettu juridisen oikeudenmukaisuuden tarkastelukulma oli kerrassaan kiehtova ja herätti aina vaan uusia, toisiaan kinkkisempiä pohdintoja ja aktiivista keskustelua.

Session päättäneessä TUUMA-hankkeen esittelyssä kuultiin kooste viimeisimmistä aluetalousvaikutuksia käsitelleistä selvityksistä. Taloudelliset vaikutukset ovat konkreettisesti vertailtavia, ja esimerkiksi Tornionjoen lohenkalastusmatkailun aluetaloudellinen arvo on laskettu olevan 214 euroa per lohikilo, eli 1320 euroa per lohi! Yhteistä keskustelua herätti alueellisten vaikutusten mittaaminen. Perinteisesti tarkastelussa ovat olleet taloudelliset vaikutukset, mutta jo siinäkin on omat haasteensa; mitä otetaan mukaan ja mihin verrataan? Lisäksi tarkasteluihin pitäisi ehkä ottaa mukaan muitakin ulottuvuuksia (esim. sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset), eli huomioida eri kestävyyden osa-alueet yhtäaikaisesti, jolloin homma vaikeutuu edelleen.

Maaseututkijatapaaminen 2022 järjestettiin Lappeenrannassa Holiday Club Saimaalla.

Kahdeksan rinnakkaisen teemasession välillä oli tehtävä perjantaiaamuna tiukka valinta, ja itse päätin osallistua maaseudun liikenteeseen ja kestävään liikkumiseen pureutuvaan sessioon. Liikkuminen on tunnetusti hiertänyt maaseutuvaltaisia kuntia kestävyysmurroksessa. Miten järjestää ja mahdollistaa kestävämpi liikkuminen pitkien välimatkojen harvaan asutuilla alueilla? Yhtäkkistä kaikkeen sopivaa ratkaisua ei ymmärrettävästi vielä kovasta pohdinnasta ja keskustelusta huolimatta saatu, mutta hyviä ideoita kylläkin. Oli hyödyllistä huomata, että samantyylisten ongelmien kanssa painitaan eri puolilla Suomea, eli tässäkin on oppimisen ja yhteistyön paikka eri alueiden välillä.

Esimerkiksi keski-Pohjanmaalla käytössä on jo kulukuri.com -sivusto, jolle on koottu kaikki alueen julkista liikennettä ja kuljetuksia koskeva tieto yhteen paikkaan. Alueella oli myös kokeiltu ilta-aikaan tarjottavia harrastuskyytimahdollisuuksia. Maaseudun liikennepalveluiden rajoittuminen arkipäiviin ja virastoaikaan kuulostaa hyvin tutulta ongelmalta myös Lapissa, kun iltaisin ja viikonloppuisin maaseudun vähätkin liikennepalvelut vaipuvat horrokseen. Toisena mielenkiintoisena nostona kyseisestä teemaryhmästä voi mainita Vaasan seudulla toteutetun vähähiilisten liikennepalveluiden tiekarttatyön. Tiekartan tekijätkin huokailivat tiedon kokoamisen vaikeutta, eli ei ihme, että tavalliselle kansalaiselle tiedon löytäminen julkisesta liikenteestä ja esim. pyöräilyn mahdollisuuksista voi monella alueella tuntua melkein mahdottomalta tehtävältä.

Perjantain päätössessiossa Tuomas Kuhmonen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta kertoi vuonna 2022 julkaistun tarkastelun tuloksista maaseudun roolista fossiilitalouden jälkeisessä yhteiskunnassa. Koruton viesti oli, että maailmassa vaaditaan määrätietoinen irtautuminen fossiilitaloudesta, mikä tulee olemaan valtavan vaikeaa. Fossiilitalous kun määrittelee niin vahvasti nyky-yhteiskuntaa, tutuimpina tekijöinä energia ja materiaalit. Muutos tulee aiheuttamaan kitkaa ja vaatimaan kompromisseja, ja myös luopumista on tehtävä. Esille nousi myös se, että kaupungit tulevat olemaan entistä enemmän riippuvaisia maaseudusta. Fossiilitalouden jälkeinen järjestelmä, bio- ja kiertotalous on luonteeltaan hajautunutta ja vahvasti paikkasidonnaista; energia ja materiaalit eivät tule ”sieltä jostain”, vaan kyseiset virrat tulevat yhä enemmän kotimaasta ja maaseudulta. Ja taas kerran käytiin läpi, että kestävyyden eri elementtejä, taloudellista, sosiaalista ja ympäristöllistä kestävyyttä pitää tarkastella yhdessä, ei erillään. Eli taas palattiin yhteistyön teemaan, kuten niin monissa muissakin esityksissä ja keskusteluissa.

Tuomaksen esityksen jälkeen kuulimme kommenttipuheenvuoron Toni Ruuskalta Helsingin yliopistosta, joskaan vastakkainasettelua ei taidettu saada aikaan. Esitykset täydensivät hyvin toisiaan ja jälkimmäisessä syvennyttiin lisää mm. kohtuutalouden käsitteeseen.

Yleisinä tuntemuksina päiviltä jäi mieleen välitön tunnelma, ja mielenkiintoiset keskustelut. Muutokset tai jossain tapauksissa murrokset ovat vaikeita toteuttaa, ja niistä selviämiseen tarvitaan yhteiskunnan eri tahojen (tutkijat, päättäjät, yritysten, ym.) yhteinen määrätietoisuus fossiilisesta järjestelmästä irtaantumisen.Kuultiinpa tapahtumassa kuitenkin kepeämpikin uutisia mm. uusista trendeistä, kuten lande-lifestyle J .

Teksti ja kuvat:
Satu Ervasti, Luonnonvarakeskus

Linkkejä:

Maaseutuverkosto: https://www.maaseutu.fi/maaseutuverkosto

Lähiruokapäivä 10.9.: https://ostatilalta.fi/

Esimerkki kuljetuspalveluiden koonnista keski-Pohjanmaalta: www.kulukuri.com

Raportti: Erätalouteen liittyvän yritystoiminnan nykytila ja kehittämisedellytykset: linkki

Kuhmonen ym. 2022: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-575-4

Herätys! Vihreä siirtymä tulee

Suomi on yhdessä muiden EU-maiden kanssa sitoutunut EU:n Green Deal ohjelmaan, jonka yhtenä kunnianhimoisena tavoitteena on luoda Euroopasta ensimmäinen hiilineutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Muutoksen käytännön toteutuksen keskiössä ovat kunnat, ja kunnissa toimivat yritykset sekä kuntalaiset valitessaan tuotteita ja palveluita. Vihreä siirtymä on jo toteutumassa – onko kuntanne mukana?

Grude-hankkeessa toteutettiin keväällä 2022 herättelevä kierros Lapin kuntiin. Hanke jalkautui kunnanvaltuustojen kokouksiin kertomaan ja keskustelemaan vihreän kehityksen ohjelmasta; mitä se sisältää, millaisiin vaatimuksiin kansallisella tasolla on sitouduttu ja mitä se tarkoittaa kunnille. Seuraavaan listaan on koottu tiivistettynä kuntakierroksella pidetyn esittelyn pääkohdat.

1. Hyödynnä kunnan omat erityispiirteet

Jokainen kunta tai kaupunki joutuu sopeutumaan, ja toisaalta pystyy hyödyntämään vihreää taloutta omalla, omaan toimintaympäristöönsä sopivalla tavalla. Lahdessa työtä on tehty jo 70-luvulta lähtien, ja tulokset ovat huikeat; Lahdesta tuli Euroopan ympäristöpääkaupunki vuonna 2021.

2. Pintaraapaisu Green Dealiin

Green Deal on laaja kokonaisuus: Sen toimintakenttään kuuluu mm. ilmastoa, maataloutta ja liikennettä koskevia toimia, mutta myös rahoitusmahdollisuuksia. Rahoitusta on varattu huikeat triljoona euroa, josta yli puolet, eli yli 500 miljardia euroa tulee suoraan EU:n budjetista (Euroopan komissio, 2020). Vihreän kasvun strategia sisältää myös sitoumuksen, että ketään ihmistä tai mitään aluetta ei jätetä jälkeen muista (oikeudenmukainen siirtymä).

Siirtymää tuetaan vahvasti investointi- ja kehitysrahoituksella. Kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisuus on vaatimuksena ohjelmakauden 2021–2027 rahoitusohjelmassa niin EU:n kuin Suomen kansallisellakin tasolla. Kunnissa tullaan tekemään seuraavan 5 vuoden aikana merkittävät alueelliset vihreän siirtymän periaatepäätökset ja ratkaisut, joiden rahoittamiseen on tarjolla julkista rahaa rajallisesti. Nopeat ja rohkeat saavat suurimman hyödyn ja etulyöntiaseman vihreän siirtymän kehittämistyössä.

Lähde: Euroopan komissio, 2021

3. Suomen ilmastopäästöt

Vaikka Suomen ilmastopäästöt ovat jo vähentyneet, tavoite hiilineutraaliudesta vuodelle 2035 vaatii kuitenkin yhä enemmän nopeita lisätoimenpiteitä. Nämä tulevat olemaan myös juuri niitä kaikkia aloja koskevia pieniä toimia, jotka ovat keskeisiä myös kuntien toiminnassa. Valtakunnallisissa tilastoissa näkyy jo se, että paljon päästöjä tuottavalla energiasektorilla päästöt ovat pienentyneet mm. kivihiilen, öljyn ja turpeen polton vähentämisen myötä. Jatkossa päästövähennystoimissa on tultava lähemmäs kuntien ja kuntalaisten arkea.

Lähde: Ympäristöministeriö, 2021.

4. Mistä kuntasi päästöt muodostuvat?

Päästövähennyksiä täytyy tehdä kunnissa, mutta mistä oman kunnan päästöt sitten muodostuvat? Tähän vastauksen antaa Suomen ympäristökeskus SYKEn laatima kuntakohtainen päästölaskenta (paastot.hiilineutraalisuomi.fi). Kokonaisuuden tiedostaminen helpottaa ilmastotavoitteiden seurantaa. SYKE on kehittänyt myös mainion kasvihuonekaasupäästöjen päästöjen skenaariotyökalun päästövähennysten vaatimien muutosten arviointiin (skenaario.hiilineutraalisuomi.fi). Esille nousevat usein tutut toimet, kuten öljylämmityksestä luopuminen, vihreän sähkön käyttö ja liikenteen päästöjen vähentäminen. Työkaluja käytettäessä ja päästöskenaarioita laatiessa on tärkeää keskittyä oman kunnan päästökehitykseen; ei vertailla omaa kuntaa naapureihin.

5. Hyödyt

Vihreää siirtymää voi hyödyntää monin tavoin. Mahdollisuudet liittyvät mm. imagoon ja houkuttelevuuteen asuinkuntana, elinkeinoelämään ja yritysten kohentuneisiin toimintaedellytyksiin, paikallistalouteen sekä puhtaaseen ympäristöön. Vihreän talouden toimintamallien käyttöönotto vaatii kunnissa rohkeita päätöksiä, joiden tekemiseen on kuitenkin saatavilla tukea ja apua useilta tahoilta, kuten monista Lapin alueella toimivista hankkeista ja maakuntaliitolta. 

Kirjoittaja:
Satu Ervasti, Luonnonvarakeskus

Lähteet:

Euroopan komissio 2019. Komission tiedonanto, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:52019DC0640&from=EN

Euroopan komissio 2020. The European Green Deal Investment Plan and Just Transition Mechanism explained. https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/qanda_20_24

Ympäristöministeriö 2021. Ilmastovuosikertomus 2021 – tiivistelmä. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163257/Ilmastovuosikertomus_2021_tiivistelma.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Arktinen kalatalous – kotimaisen kalan hyödyntämisen monet keinot

Kotimainen kala on haluttua lähiruokaa

Lähiruokanäkökulmasta arktisella alueella kasvavan kotimaisen kalan hyödyntämisessä on todella monia mahdollisuuksia. Länsi-Lapin suurin järvi ja Tornionjoen vesistöön kuuluva puhdasvetinen ja luonnontilainen Miekojärvi on puolestaan kuuluisa saaliskaloistaan, joista halutuin on maailman pohjoisin luonnossa lisääntyvä kuha.

Voimmekin aidosti olla ylpeitä kotimaisesta, puhtaasta ja erinomaisilla ravintoarvoilla varustetusta kalasta, jonka soisi saavan ansaitsemaansa tunnustusta myös maailmalla. Suurtalouskeittiöiden lisäksi kotimaan matkailu- ja ravintolatoiminta antaa loistavan väylän tuoda kotimaista kalaa paikallisten ravintoloiden lautasille.

Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Inarin Kultahovin ravintola Aanaar, josta on upeat näkymät Juutuanjoelle. Aanaar noudattaa lähiruokaa luonnosta -filosofiaa ja valmistaa siian ja punalihaisten kalojen lisäksi ruokaa myös vähempiarvoisista kaloista. Paikallisen, puhtaissa olosuhteissa kasvaneen ja kestävästi kalastetun kalan käyttö näkyy sekä asiakkaiden että alan toimijoiden antamana arvostuksena.

Kotimainen kala ja sen hyödyntäminen on kuitenkin edelleen kaukana potentiaalistaan. Suomi on tuhansien järvien maa ja kotimaista kalaa riittäisi, kunhan olisi ottajia. Onkin hieman erikoista, että maassa, jossa on paljon vesistöjä ja erittäin laadukkaita kaloja saaliiksi, syödään enemmän tuontikalaa kuin kotimaista läheltä pyydettyä kalaa.

Asia on tärkeä Suomelle ja suomalaisille ja se onkin tunnistettu valtiojohtoa myöten. Sanna Marinin hallitus on edellyttänyt hallitusohjelmassaan maa- ja metsätalousministeriötä laatimaan kotimaisen kalan edistämisohjelman. Se saatiin valmiiksi heinäkuussa 2021. Ohjelman visiona on tuplata kotimaisen kalan kulutus vuoteen 2035 ja moninkertaistaa myös kalan vienti.

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että suomalaiset haluaisivat syödä enemmän kalaa ja nimenomaan kotimaista. Tämä on hyvä asia, koska kotimaisen kalan kulutus lisää monia hyötyjä suomalaiselle yhteiskunnalle. Työllisyyden ja viennin kasvun lisäksi ehkä suurimpana hyötynä uskotaan olevan positiiviset terveysvaikutukset. Ei muuta kuin kotimaista kalaa lautaselle suositusten mukaisesti kerran viikossa. Sen enempää se ei vaadi!

Arktisissa vesissä piilee runsaasti hyödyntämätöntä potentiaalia

Arktisten vesien alueella on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, sillä pohjoisen vesien saalismäärät muodostavat ainoastaan 8 % Suomen sisävesien kaupallisesta kokonaissaaliista. Vajaasti hyödynnettyjä pohjoisten vesien kalalajeja ovat eritoten särkikalat ja silakka.

Kaupallisen kalastuksen jatkuvuuden varmistaminen arktisella alueella on elintärkeää, sillä arktisella alueella kalastaminen kaupallinen harvinaisuus, jonka jatkajia kaivattaisiin kipeästi. Kalastuksen kannattavuus, ilmastonmuutoksen tuomat haasteet ja logistiikka ovat suuria haasteita, joihin tarvittaisiin ratkaisuja nopealla aikataululla.

Pohjoisen alueen kalastuksen vahvuuksia ovat erityisesti elinvoimaiset, hyvässä kunnossa olevat ja alikalastetut vesistöt, joista löytyy saalispotentiaalia tulevaisuudessakin. Haasteita tuovat toisaalta pitkät kuljetusmatkat, osaamisvaje sekä alhainen jalostusaste. Siksi innovatiivinen jalostus, entistä tiiviimpi yhteistyö alan sisällä sekä sidosryhmien, esimerkiksi matkailualan toimijoiden, kanssa sekä kalankäsittelyn tehostaminen ovat keskeisessä roolissa nykyisen potentiaalin entistä tehokkaammassa hyödyntämisessä.

Kaupallisen kalastuksen jatkuvuuden turvaaminen

Tällä hetkellä Suomessa toimii noin 2000 ammattikalastajaa, joista kolmannes toimii sisävesillä. Kalastuksen kannattavuus ja suuret työmäärät suhteessa saatuun tuloon ei ole houkutellut alalle uusia ammattilaisia, vaan kalastajakunta on ollut enemmänkin supistumaan päin.

Kalastuksen kannattavuuden parantamiseksi olisi fiksua miettiä, voisiko kotimaisesta kalasta maksaa parempaa korvausta verrattuna esimerkiksi Norjassa kasvatettuun kalaan. Jotta päästäisiin hallituksen asettamaan tavoitteeseen kotimaisen kalan kulutuksen tuplauksesta vuoteen 2035 mennessä, tarvitaan alalle uusia yrittäjiä.

Arktisen kalan hyödyntämisen webinaarissa ammattikalastajilta tuli selvä nosto myös rahoituspuolen ongelmasta: pankit eivät rahoita uusia yrittäjiä eikä heidän kalustonsa kelpaa sellaisenaan vakuudeksi lainoille. Toisin sanoen vaaditaan huomattava määrä omaa pääomaa yritystoiminnan aloitukseen. Tähän ongelmaan voisi puuttua ELY-keskukset myöntämällä valtion lainantakauksia uusille ammattikalastajille.

Ilmastonmuutos on ongelma, joka vaikuttaa myös Suomessa harjoitettavaan kalastukseen. Lämpiävät vesistöt ovat aiheuttaneet sen, että kalakannat ovat muuttuneet enemmän särki ja haukipainotteisiksi. Jotta pystytään tarjoamaan paljon kysyttyä lohikalaa edelleen, tulee ilmastonmuutosta hillitä. Viileissä vesissä viihtyvät lohikalat kuten siiat, lohet ja nieriät vähenevät lämpiävistä vesistöistä. Toisaalta laajeneva särkikanta voi avata uusia mahdollisuuksia esimerkiksi
biokaasun ja biodieselin valmistuksessa.

Tutustu arktiseen kalatalouteen ja sen haasteisiin ja mahdollisuuksiin tarkemmin webinaaritallenteen kautta

Arktinen kalatalous – kotimaisen kalan hyödyntämisen monet keinot –webinaari toteutettiin 16.3.2022. Webinaarissa käsiteltiin kattavasti muun muassa sitä, miten arktisen alueen kaupallinen kalastus turvataan jatkossakin, ja miten kotimaisen kalan arvostusta voidaan lisätä. Webinaarin puhujina toimivat Timo Halonen Maatalous- ja metsätalousministeriöstä, Matti Ovaska WWF Suomesta, Juha Korhonen Kuusamon Kalasta sekä Heikki Nikula Inarin Ravintola Aanaarista.

Webinaarin järjestämisestä vastasi Lapin Ammattikorkeakoulun YAMK-opiskelijoista koostuva
projektiryhmä yhteistyössä GRUDE Project EU:n ja Lapin Liiton Välkky-hankkeen kanssa.

Linkki webinaari-tallenteeseen: https://youtu.be/Y7wEf4TtDi8

Kirjoittajat,
Laura Matilainen, Aapo Valli, Olli Vehmas ja Jaakko Jokimäki
Lapin AMK:n Kestävän tuotannon kehittäminen -koulutusohjelman YAMK-opiskelijat

Vihreän siirtymän keinoja kunnille

Kuntaliiton energia-asiantuntija Vesa Peltola kuvasi puheenvuorossaan Arktisen bioenergian webinaarissa 16.2.2022 keinoja, joita kunnilla on käytettävissään toteuttaessaan vihreää siirtymää. Peltola muistutti kuntapäättäjiä Motivan Uusiutuvan energian kuntakatselmuksesta, jossa kartoitetaan uusiutuvan energian kannattavat lisäämismahdollisuudet ja mahdollistetaan tulevaisuuden toimenpiteiden suunnittelu (Motiva, 2022.)

Peltola esittelee Arktisen bioenergian webinaarissa tapausesimerkkinä Lapinjärven kunnanvaltuuston vihreän siirtymän päätöksiä ja kuntakatselmuksen hyödyntämistä tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkki kuvaa bioenergia ratkaisuja, jotka ovat tuoneet Lapinjärven kunnan talouteen ja työllistämiseen paljon positiivisia vaikutuksia. Webinaarin toisessa puheenvuorossa Bioenergiayhdistyksen puheenjohtaja Hannes Tuohiniitty avaa Lapinjärven kunnan aluetaloudellisia hyötyjä lukuina.

Suomessa on ollut biolämpölaitoksia jo 90-luvun alusta. Lämpöyrittäjiä on lähes 300 ja biolämpölaitoksia on lähes 700. Lämpölaitosten kokoluokat vaihtelevat 300 kilowatista aina kuuteen megawattiin asti, joten laitokset ovat skaalautuvia lämmöntarpeen mukaisesti, eikä ylimitoitus rasita investointia. Biolämmöstä on paljon pitkäaikaista kokemusta, eikä kunnan tarvitse arastella päätöstään peläten tekniikan tai toimintatavan uutuudessa tai toimittajan kokemattomuudessa mahdollisesti piileviä riskejä.

Bioenergia yhdistyksen puheenjohtaja Tuohiniitty kannusti Arktisen bioenergian webinaaripuheenvuorossaan kuntia tarttumaan bioenergian mahdollisuuksiin varsinkin uusilla, rakennettavilla asuinalueilla, sillä kunnille on tarjolla jopa 30 prosentin suuruinen valtion avustus öljystä irti pyrkiviin investointeihin.

Kaukolämmön päästölaskuri julkaistiin 12.2.2022 juuri ennen Arktisen bioenergian webinaaria. Päästölaskuri auttaa kuntia omassa päästölaskennassaan. Kaukolämpöyhtiöt ovat vihertämässä kaukolämpöä kovaa vauhtia, ja kuntien kannattaa olla valppaina ja päivittää laskelmiaan riittävän usein, ettei laskelmia jää kuormittamaan fossiilisuus, joka todellisuudessa ei enää ole kunnan päästötaseessa.

Julkinen sektori omistaa rakennuksia, joiden pitkäaikainen tulevaisuus kunnan omistajuudessa saattaa olla epävarma rakennemuutoksen tai muun käyttötarpeen muutoksen vaikutuksesta. Silloin on järkevää harkita hiukan kevyempiä toimenpiteitä, kuin lämmitysjärjestelmän muutos. Kiinteistön öljylämmityksen tueksi voidaan rakennukseen lisätä ilma-vesilämpöpumppu, jolla saadaan ilman mittavaa lämmitysjärjestelmän uusimista vähennetyksi fossiilisen lämmitysöljyn kulutusta.

Biolämmitysöljy on ollut markkinoilla jo reilun vuosikymmenen, joten lämmitysöljyhankinnassakin on mahdollista tehdä päätöksiä, jotka eivät pohjaudu fossiilisuuteen, mikäli lämmitysjärjestelmä säiliöineen vain sen mahdollistaa. Oulun rakennusvalvonnan vuonna 2013 julkaisema tekninen kortti Energiakorjaus, avaa vaihtoehtoja, toimenpiteitä ja kustannuksia öljylämmityksestä luopumiseksi.

Kuntien käytössä on pakallinen asiantuntijoita, palveluntarjoajia ja ratkaisuja, joista monioptimoimalla saadaan kuntaa parhaiten palveleva vastuullinen ja taloudellisesti tehokas vihreän siirtymän ratkaisu. Vihreä siirtymä on kunnalle siirtymä kohti kokonaisvaltaisesti parempaa tulevaisuutta. Taitaa olla sun siirto?

Kirjoittajat:
Henri Helander, Leena Imppu, Anu Kuusela ja Mervi Ukkonen
Lapin AMK:n Kestävän tuotannon kehittäminen -koulutusohjelman YAMK-opiskelijat

Lähteet:

Motiva. 2022. Uusiutuvan energian kuntakatselmus. Viitattu: 5.3.2022. https://www.motiva.fi/ratkaisut/energiakatselmustoiminta/tem_n_tukemat_energiakatselmukset/uusiutuvan_energian_kuntakatselmus

Paikallisvoima, 2022. Kaukolämmön päästölaskuri. Viitattu: 5.3.2022. https://www.klpaastolaskuri.fi/laskepaastosi

Peltola, V. 2022. Arktista bioenergiaa webinaari 16.2.2022. Viitattu: 5.3.2022. https://www.youtube.com/watch?v=uUNi2cgAvE4

Rakennusvalvonta, Oulu. 2013. Tekninen kortti, Energiakorjaus. Viitattu: 5.3.2022. https://www.ouka.fi/documents/486338/20578333/Pientalo_15_Oljylammitys_2013_02_01.pdf/212596cd-c226-46a8-ae05-a9ea499a86aa

Hei matkalainen, haluatko olla kestävä vai kestämätön, vastuullinen vai vastuuton?

Kuinka moni meistä on menettänyt sydämestään palasia matkojensa varsille ja haaveilee palaavansa vielä takaisin? Aika moni, näin veikkaamme. Mutta moniko on hetkeksi pysähtynyt miettimään, onko kohde vielä tulevaisuudessakin yhtä kaunis, puhdas, monipuolinen tai yleensä edes olemassa? Yhä useampi, näin toivomme.

Opintoihimme kuuluvassa Kestävän tuotannon kehittäminen -projektissa pääsimme pureutumaan Grude-hankkeen toimeksiannosta arktisten alueiden kestävän matkailun eri näkökulmiin. Aiheen tärkeys ja päivänpolttavuus valkeni meille hyvin nopeasti jo työmme alkumetreillä, koska asiantuntevat yhteistyökumppanit löytyivät todella helposti.

Kestävästä matkailusta tiedottaminen nousi projektimme punaiseksi langaksi, jota lähdettiin punomaan eteenpäin neliosaisena podcast-sarjana, työn huipentuessa lopulta webinaari-iltapäivään. Webinaarissa alan asiantuntijat avasivat kuulijoille kestävyyden käsitettä STF-merkin, STF-sertifioidun yrittäjyyden sekä uudistavan matkailun tiimoilta. Esitysten konkreettiset käytännön esimerkit toivat aiheen hyvin lähelle kuulijaa ja loivat webinaariin hyvää vuorovaikutusta kysymysten ja keskustelun merkeissä.

Maailma ja ihmiset tarvitsevat nyt positiivia asioita, jatkuvuutta ja luotettavuutta. Suomella on kaikki mahdollisuudet olla yksi maailman kestävimmistä matkailukohteista, näin Visit Finlandin Virpi Aittokoski toteaa. Ja miksi ei, sillä jos olemme nyt jo hyviä, voimme hetken päästä olla parhaita. Visit Finlandin STF-sertifikaatin kantavana ideana on luoda kestävyydestä uusi normi, joka matkailualan keskeisenä tekijänä kattaa niin sosiaaliset, ekologiset, taloudelliset kuin kulttuurilliset osa-alueet.

STF-merkin myötä yrittäjä tai kohde saa työkalut, joilla rakentaa omaa toimintaansa suuntaan, joka kestää kovatasoisen kansainvälisen tarkastelun. Tämä sopii jatkumona mainiosti sille kansainväliselle polulle, jota Suomi kulkee tultuaan jo aiemmin valituksi onnellisimmaksi valtioksi ja parhaaksi maaksi ihmisten hyvinvoinnille.

Yrittäjän kiireinen arki ei estä toiminnan kehittämistä kestävämpään ja vastuullisempaan suuntaan, jos aitoa tahtoa vaan löytyy. Paikallisille ihmisille ja yrittäjille on luonnollisesti tärkeää, että oma elinympäristö ja elinkeinotoiminnan puitteet pysyvät ennallaan ja kunnossa, kuten Posiolaisen Matkailukeskus Himmerkin Reijo Lantto hyvin asian kiteytti. Himmerkille myönnetty STF-sertifikaatti näkyy yrittäjän arjessa positiivisena tekijänä, markkinointietuna ja selvänä houkuttelevuustekijänä varsinkin kansainvälisten matkailijoiden silmissä. Käytännössä onkin koettu, että kestävästä ja vastuullisesta toiminnasta kertova STF-merkki on nykypäivänä markkinointietu, mutta tulevaisuudessa jo varmasti menestyvän toiminnan perusedellytys.

Mutta mitä löytyy kauniiden maisemien ja lomakylien takaa? Uudistavan matkailun käsite tuli meille vastaan täysin uutena asiana, ja mielenkiintomme heräsi välittömästi. Mood of Finlandin Anu Nyholmin mukaan uudistava matkailu vie kestävyysajattelun vielä pidemmälle ja kulkee luontevasti sen rinnalla, sitä täydentäen. Nykypäivän ja tulevaisuuden tiedostava matkailija haluaa nähdä kokonaisuuksia; myös kauniiden maisemien yli, oikeaan arkeen, uhkiin ja ongelmiin.

Uudistavan matkailun idea piilee juuri siinä, että pysähdytään miettimään voisiko jotain tehdä asioiden parantamiseksi ja tukemiseksi, sen sijaan että pyrittäisiin vain olemaan tuottamatta lisää harmia. Uudistava matkailu on ihan jokaisen matkailijan toteutettavissa; voimme esimerkiksi tukea paikallisia ostamalla heidän kestäviä palvelujaan, tai miettiä jospa tekisimmekin unelmiemme luontokohteelle rentouttavan ja kohteen arkaa luontoa sekä omaa kukkaroamme säästävän nojatuolimatkan. Uudistavassa matkailussa rajana on vain mielikuvituksemme.

Sydämelliset kiitokset yhteistyökumppaneillemme, te mahdollistitte projektimme podcast-sarjan ja webinaarin toteutumisen:

Kiitokset Posion kunnalle, pienelle mutta sitäkin kirkkaimmalle ja korkeimmalla loistavalle tähdelle STF:n tähtikartassa.

Posion kunnan yrittäjistä suuret kiitokset Kota-Huskylle sekä Lomakeskus Himmerkille, te toitte projektiimme kuuluville yrittäjien äänen sieltä käytännön kiireisestä arjesta STF-merkin alla.

Visit Finland, avasitte meille STF-merkin sisällön, tarkoituksen ja tavoitteet, suuret kiitokset siitä!

Kaipuun erämaan syliin herätti meissä kaikissa luonnossa liikkumisen erityisosaaja Olli Järvenkylä, kiitos kullanarvoisista vinkeistäsi kuinka voimme tästedes retkeillä vastuullisemmin!

Suuret kiitokset Anu Nyholmille / Mood of Finland, kun tulit kertomaan meille uudistavasta matkailusta ja sen jo käytännössäkin toteutuneista esimerkeistä.

Kiitokset vielä Grude-hankkeelle ja Lapin AMK:lle mielenkiintoisesta toimeksiannosta, taustatuesta ja ohjauksesta.

Tästä projektista saatujen matkaeväiden myötä emme enää voi edes kuvitella tekevämme muunlaisia kuin kestäviä ja vastuullisia päätöksiä, oli retkemme suunta sitten lähelle tai kauas.

Kuuntele projektissa tuotettu podcast-sarja tästä linkistä.
Webinaaritallenteen taas pääset katsomaan tästä.

Kirjoittajat:
Elina Elsinen, Heli Heinäaho, Päivi Kahelin, Tanja Satta ja Niina Viitanen
Lapin AMK:n Kestävän tuotannon kehittäminen -koulutusohjelman YAMK-opiskelijat

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja energiamarkkinoiden ylle lipui bioenergian muotoinen pilvi, jolla on himmeä hopeareunus

Energiatrilemma kuvaa energian saatavuuden, hinnan ja ympäristövaikutusten tasapainoa. Trilemma on käsitteenä talouspoliittinen ja tarkoittaa rajoitetta, joka on ymmärretty empirian vaikutuksesta. Selkokielisesti sanottuna; oppi, joka on tullut kantapään kautta. Torstaina 24. helmikuuta 2022 Venäjän presidentti Vladimir Putin käynnisti provosoimattoman hyökkäyksen Ukrainaan ja siinä sivussa tuli määritelleeksi uudelleen energiatrilemman näkökulmat. Se, mitä keskiviikkona pidettiin kestävänä, toimitusvarmana ja kilpailukykyisenä, oli perjantaihin mennessä muuttunut epäeettiseksi, epävarmaksi ja epäinhimillisen sotakoneiston taloudelliseksi tueksi.

Kuntaliiton energia-asiantuntija Vesa Peltola totesi 16.2.2022 Arktista bioenergiaa webinaarissa arktisella alueella energian huolto- ja toimitusvarmuuden olevan energiatrilemman osa-alueista tärkeimpiä ja niiden jääneen vähemmälle huomiolle, koska ne ovat olleet hyviä. Peltola muistutti puheenvuorossaan, etteivät ne säily itsestään.

Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelän Energiauutisten kolumnissa 26.2.2022 Leskelä rauhoittelee keskustelua Suomen Venäjän energiariippuvuudesta toteamalla, että vaikka jopa 60 prosenttia Suomeen tuotavasta energiasta on tullut Venäjältä, Suomi ei ole siitä riippuvainen. Leskinen avaa kolumnissaan väitteensä perusteet ja kuvaa energianhankintamme monipuolisuutta, mikä auki kirjoitettuna kieltämättä käy järkeen ja rauhoittaa.

Eurooppa on irtikytkeytymässä Venäjästä energiamarkkinoilla nopeammin, kuin Putin ehtii sanoa ”erikoisoperaatio”. Vielä irtikytkeytymistä ei ole kyetty toteuttamaan. Professori Simon Johnsonin twiittasi 4. maaliskuuta 2022 Venäjän kokonaisviennin olevan 1,1 miljardia dollaria päivässä ja viennin kasvaneen hyökkäyksestä huolimatta. Kyseessä saattaa olla hetkellinen piikki, joka syntyy energiavarastojen täyttämisestä, ennen kuin kaupasta Venäjän kanssa tuli eettisesti täysin hyväksymätöntä. YLEn toimittaja Mika Mäkeläinen mainitsee Johnsonin twiitin taustalla olevat laskelmat ja päättelee, että energiaostot rahoittavat siis Venäjää – ja epäsuorasti sen sotaa – sadoilla miljoonilla euroilla joka päivä. Suomen halu irtikytkeytyä energiakaupoista Venäjän kanssa on täysin ymmärrettävä paitsi eettisistä, myös puolustuspoliittisista syistä.

Tilanteessa on bioenergiayrittäjille hienoinen hopeareunus, eikä kyse ole tilanteen hyödyntämisestä. Bioenergia pystyy tarjoamaan toimitus- ja huoltovarmuutta sekä hajauttamaan lämmöntuotantoa siten, ettei verkosto ole kovinkaan yksinkertaisesti haavoitettavissa. Juuri nyt bioenergian tulee tarttua tilanteen esittämään haasteeseen ja ryhtyä kansallissankariksi, joka auttaa kuntia vahvistamaan huoltovarmuuttaan ja tuottamaan turvaa, jota jokainen kuntalainen varmasti kaipaa.

Kirjoittajat:
Henri Helander, Leena Imppu, Anu Kuusela ja Mervi Ukkonen
Lapin AMK:n Kestävän tuotannon kehittäminen -koulutusohjelman YAMK-opiskelijat

Lähteet:

Johnson, S. 2022. Twiit. Viitattu: 5.3.2022. https://twitter.com/baselinescene/status/1499550089773203457

Leskelä, J. 2022. Ukraina, Venäjä, energia ja Suomi. Kolumni, Energia uutiset verkkojulkaisu. Viitattu: 5.3.2022. https://www.energiauutiset.fi/kategoriat/kolumnit/ukraina-venaja-energia-ja-suomi.html

Mäkeläinen, M. 2022. Analyysi: Me rahoitamme Venäjän sotaa öljy- ja kaasukaupalla -sille halutaan nyt nopeaa loppua. YLE, Uutiset. Viitattu: 5.3.2022. https://yle.fi/uutiset/3-12345276

Peltola, V. 2022. Arktista bioenergiaa webinaari 16.2.2022. Viitattu: 5.3.2022. https://www.youtube.com/watch?v=uUNi2cgAvE4

Uutta teknologiaa kokopuun korjuuseen ylitiheistä nuorista metsistä

Nuoren metsän harvennuksella parannetaan puuston arvokasvua ja tuhonkestävyyttä. Kun korjataan pienirunkoista puuta, monessa tutkimuksessa on todistettu tuottavuus- ja kustannuslaskelmin, että kokopuun korjuu on kustannustehokkain korjuumenetelmä. Vastaavasti järeämmissä pienpuun korjuukohteissa rankapuun korjuun on osoitettu olevan kustannustehokkain hankintamenetelmä. Rankapuun korjuussa voidaan käyttää samaa kalustoa kuin ainespuun korjuussa ja kaukokuljetuksessa tavanomaisia puutavara-autoja. Samalla pienpuun haketusta on voitu tehostaa siirtämällä se tienvarsivarastoilta terminaaleihin tai suoraan käyttöpaikoille.

Kysyntätilanne sekä energia- ja kuitupuukertymät korjuukohteella määrittävät sen, onko energiapuun korjuu liitetty osaksi ainespuuhakkuuta vai tehdäänkö työ erilliskorjuuna. Erilliskorjuu tarkoittaa sitä, että korjuukohteelta korjataan vain yhtä jaetta, joko energiapuuta tai kuitupuuta, ja integroitu korjuu puolestaan tarkoittaa sitä, että korjuukohteelta korjataan sekä energialaitoksen käyttöön menevää polttojaetta että massateollisuuden kuitupuujaetta.

Nuorten metsien hoitorästien hyödyntämisen suurin ongelma on se, että korjuun kustannukset nousevat huomattavasti puuston pienentyessä ja ylittävät helposti puusta maksettavan hinnan. Tähän asti yhtälö on vaikuttanut vaikealta ratkaistavaksi mutta jatkuvatoimisuuden periaatteella toimiva kokopuun hakkuulaite – Risupeto – voi tarjota ratkaisun nuorten tiheiköiden hoitorästien purkuun. Aiemmin korjuun esteeksi tai hidasteeksi koettu riukupuu ja alikasvos saadaan koottua hakkuulaitteella hyötykäyttöön, samalla kun metsän parhaat puuyksilöt saavat kasvutilaa, ja vältytään työläältä ennakkoraivaukselta energiapuun erilliskorjuussa.

Risupeto on suunniteltu käytettäväksi kaivukoneen puomissa ja hydraulisesti toimiva hakkuulaite pystyy kaatamaan tyvihalkaisijaltaan 1-30 cm paksuiset puut yhdellä kertaa. Risupeto (www.reformet.fi/risupeto/) katkaisee puut poikki kahdella pyörivällä kiekkoterällä, minkä perästä keruulaite vetää puut oksineen nippuun keruukammioon. Kantojen leikkuupinta on sälöinen ja rosoinen, mikä oletettavasti heikentää vesomista ja edistää kantojen lahoamista. Puomiin liitetty puolentoista metrin jatkovarsi pidentää koneen ulottuvuuden kymmeneen metriin ajouralta.

Aiemmin Risupetoa on tutkittu tien- ja pellonreunavesakoiden korjuussa energiapuuksi. Marraskuussa 2021 hakkuukokeita jatkettiin Iitin Vuolenkoskella ja työmaana oli harvennuksen tarpeessa oleva täysin hoitamaton nuori kuusi-rauduskoivu sekametsä. Hakkuupoistuman keskikoko oli 14 ja 52 litran välillä eri koealoilla. Hakkupoistuma oli puolestaan 1517 – 7367 runkoa ja 59 – 118 m3 hehtaarilta. Puusto harvennettiin metsänhoitosuositusten mukaan alaharvennuksena ja tilajärjestykseltään tasaiseksi. Hakkuukokeessa puut kaadettiin kokopitkinä, koska ajokoneessa oli kourasaha, jolla puut katkottiin kuormauksen yhteydessä metsäkuljetuspituuteen.

Tulosten perusteella Risupedon korjuuteknologialla hoitamattoman nuoren metsän ryteikköisyys ja tukkoisuus oli käännettävissä haitasta hyödyksi energiapuun korjuussa ilman, että korjuujäljestä tai harvennusohjeista olisi pitänyt tinkiä. Umpeen kasvaneiden energiapuun korjuukohteiden tuottavuuden osalta voidaankin puhua tuottavuusloikasta perinteiseen harvennuspuun korjuuteknologiaan verrattuna.

Aikatutkimuksissa saavutettu tuottavuustaso (11,2 – 26,6 m3/tehotunnissa) oli ennakoituakin kovempi ja vastaavan tasoisiin kaato-kasauksen tuottavuuksiin ei ole ylletty yhdessäkään aiemmin toteutetussa tutkimuksessa nuorten metsien energiapuun korjuun saralla Suomessa tai sen lähialueilla harvennusmetsissä. Jatkuvatoimisuuden periaatteen ohella hyvää tuottavuutta selittää se, että puita ei karsittu ja puusto kaato-kasattiin kokopitkänä. Poistettavaa alikasvosta ja riukupuuta oli myös riittämiin tarjolla, eikä ylimääräistä aikaa kulunut hakkuulaitteen vientiin poistettavalta puulta toiselle. Tuottavuutta tehosti myös se, että hakkulaite oli jämäkästi kiinni puomin päässä ja kuljettaja pystyi ohjaamaan sitä hallitusti kohti poistettavia puita. 

Risupetoa on kehitetty käytännön testipenkissä arkipäivän urakointityössä Iitin seudulla, joten lupaavien tutkimustulosten ohella edellytykset sille, että hakkuulaiteinnovaatio tuo aiemmin toivottomaksi luokitellut kohteet korjuun piiriin myös muualla ovat hyvät.

Kirjoittaja:
Juha Laitila, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus

Lähteet:
Juha Laitila. 2022. Energiapuun korjuuta jatkuvatoimisuuden periaatteella. Koneyrittäjä 1/2022.

Vihreän talouden hyvät käytänteet Lapissa

Toteutimme Green Rural Economy eli GRUDE-hankkeen puolesta Lapissa yrittäjä- ja kuntatoimijahaastatteluita kevään 2020 ja kesän 2021 välillä. Haastatteluissa halusimme ensinnäkin kuulla, millaisia vihreän talouden hyviä käytänteitä lappilaisissa yrityksissä sekä kunnissa jo on käytössä. Toiseksi selvitimme, millaisia haasteita ja pullonkauloja käytänteiden toteuttamisessa on, ja kolmanneksi, millaisia toimenpiteitä kunnissa täytyisi tehdä, jotta vihreä talous edistyisi Lapissa mahdollisimman tehokkaasti.

Haastatteluissa tuotiin esiin monipuolisesti vihreän talouden hyviä käytänteitä sekä kunnista, että yrityskentältä. Esimerkkejä saatiin sekä taloudellisen, ekologisen, että sosiaalisen kestävyyden osa-alueilta. Useimmissa esimerkeissä vihreän talouden toimenpiteiden positiiviset vaikutukset vaikuttivat ulottuvan laajasti yritys- ja aluetalouden eri osa-alueille.

Sekä kuntapäättäjien, että yrittäjien haastatteluissa nähtiin myös, että erityisesti tiedon puute aiheuttaa haasteita vihreän talouden eteenpäin viemiselle Lapissa, mikä kestävän kehityksen tavoitteiden laajuus huomioiden, onkin varsin ymmärrettävää. Vihreän talouden toimintamallien käyttöönotto vaatii myös rohkeita päätöksiä kunnissa ja yrityksissä.

Tämä teksti on tiivistelmä Lapin ammattikorkeakoulun Pohjoisen tekijät -blogissa julkaistusta artikkelista. Alkuperäisen blogitekstin pääset lukemaan osoitteessa: https://www.lapinamk.fi/blogs/Vihrean-talouden-hyvat-kaytanteet-Lapissa

Ruokahävikki on uhka kestävyydelle

Maailmanlaajuisesti peräti kolmannes tuotetusta ruoasta päätyy muualle kuin ihmisravinnoksi. Euroopan Unionin alueella tämä on keskimäärin 173 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Hävikkiruoan ympäristövaikutukset ovat todella hätkähdyttäviä. Ruokahävikki aiheuttaa lähes kymmenen prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä ja noin neljännes maataloudessa kulutetusta vedestä kuluu hävikkiruokaan. Ongelman suuruutta kuvaa ehkä kaikkein parhaiten se, että hävikkiruoan tuotantoon tarvitaan Kiinan kokoinen maa-ala. Myös taloudelliset vaikutukset ovat erittäin merkittäviä. Kun otetaan laskelmaan mukaan koko ketju, ovat ruokahävikin kustannukset EU:n alueella huimat 143 miljardia euroa vuodessa. Ruokahävikki vaarantaa koko ruokajärjestelmän kestävyyden. Tulevaisuudessa ruoan tuotantoon tarvittavaa maa-alaa on lisättävä merkittävästi, mikä heikentää myös biodiversiteettiä huomattavasti.

Kaikkea ruokahävikkiä ei ole mahdollista ainakaan lyhyellä aikavälillä poistaa. Valmistetun ruoan hävikin määrän vähentämiseen on panostettu jo nyt ja tulevaisuudessa teknologinen kehitys tuo apua myös tähän. Hävikistä lähes 70 prosenttia syntyy ruokaketjun loppupäässä: kotitalouksissa, kaupoissa ja ravitsemispalveluissa.  Pelkästään ravitsemispalveluiden ruokahävikin määrä on peräti 60 miljoonaa kiloa vuodessa. Määrät ovat niin suuria, että pienelläkin prosentuaalisella hävikin määrän vähentämisellä saavutettaisiin merkittäviä taloudellisia säästöjä.

Monissa ruokapalvelujen organisaatioissa on hävikin määrän vähentämiseen kiinnitetty huomiota jo pitkään. Yksi tärkeä askel ruokahävikin vähentämiseen on henkilökunnan kouluttaminen. Kaikki lähtee siitä, että raaka-aineita tilataan oikea määrä oikeaan aikaan, jolloin myös varaston kierto pystytään optimoimaan, myös reseptiikalla ja annoskoolla pystytään vaikuttamaan hävikkiin. Esimerkiksi Meri-Lapin Kuntapalveluissa on kokeiltu valmistaa vanhusten palvelutaloihin ravintorikkaampaa ruokaa, jolloin myös annoskokoja on voitu pienentää ja näin myös asiakaskohtaisen ruokahävikin määrää on saatu vähennettyä huomattavasti. Valmistusmenetelmällä on myös vaikutusta hävikin määrään. Meri-Lapin kuntapalveluissa on saatu hävikkiä vähennettyä merkittävästi, kun muutamissa toimipisteissä on siirrytty loppukypsennyskeittiöstä takaisin valmistuskeittiöön. Tämä johtuu siitä, että valmistuskeittiö pystyy reagoimaan nopeasti asiakasmäärien muutoksiin.

Ruokakasvatuksella kouluissa ja päiväkodeissa on myös tärkeä rooli ruokahävikin vähentämisessä. Lasten on hyvä oppia jo pienestä pitäen arvostamaan ja hyödyntämään ruokaa monipuolisesti. Kun esimerkiksi koulussa ruokaa saa vapaasti hakea lisää, sitä ei välttämättä tule otettua liikaa ensimmäisellä kerralla ja näin aiheuttaa hävikkiä. Tärkeintä kuitenkin on opettaa lapset ottamaan ruokaa sen verran minkä jaksaa syödä. Suurten keittiöiden kuten koulujen ja vanhainkotien ylijäämäruokaa voidaan myös myydä eteenpäin halvemmalla hinnalla, mikä on myös hyvä keino ruokahävikin pienentämiseen.

Seuranta on ruokahävikin vähentämisen lähtökohta. Myös henkilökunnan ja asiakkaiden opastus on tässä merkittävässä roolissa. Kuten kaikessa kehittämistoiminnassa, myös ruokahävikin vähentämisessä pyritään toimintaa kehittämään yhteistyössä kaikkien asiakasryhmien ja henkilökunnan kanssa. Hävikin seurantaan on kehitetty myös erilaisia teknologisia apuvälineitä. Yksi näistä on Lukeloki, joka on Luonnonvarakeskuksen kehittämä sovellus ravitsemispalveluiden ruokahävikin mittaamiseen. Seurannalla on erittäin tärkeä rooli vähentämistoimien kohdentamisessa.

Kaikista hyvistä toimista huolimatta hävikkiruokaa syntyy myös tulevaisuudessa ja onkin erittäin tärkeää kehittää uusia ja tehokkaampia tapoja hyödyntää hävikkiruokaa siihen tarkoitukseen, johon se on valmistettu, eli ihmisten ravinnoksi. Tällöin se ei edes päädy varsinaiseksi hävikkiruoaksi. Oulussa toimivassa Prikka kiertoon -hankkeessa kehitetään keskitettyä hävikkiruoan logistiikkakeskusta, jolla pyritään tehostamaan hävikkiruoan noutoa ja jakelua edelleen ruoka-apu toimijoille. Hanke on samalla myös työllisyyshanke ja erinomainen esimerkki toiminnasta, jossa saadaan vähennettyä jätteen määrää ja luotua toiminnalla monenlaisia hyötyjä koko yhteisölle.

Viimeistään nyt täytyy koko ruokaketjun, kuluttajista ruoan tuottajiin, ottaa ruokahävikin vähentäminen tosissaan. Väestönkasvun ennakoidaan jatkuvan ja YK:n väestöennusteen mukaan meitä on 30 vuoden kuluttua lähes kymmenen miljardia. Mikäli ruokahävikin määrää ei saada vähennettyä merkittävästi, on meillä tulevaisuudessa suuria ongelmia ruokajärjestelmän kestävyyden suhteen. Ekologisessa kestävyydessä on haasteita jo tällä väestömäärällä, eikä meillä ole tulevaisuudessa varaa uhrata Kiinan kokoista maa-alaa pelkän hävikkiruoan tuottamiseen. Ihminen keksii kyllä keinot, jos tilanteen vakavuus vain ymmärretään.

Lähteet     

Silvennoinen, K. 2021. Luonnonvarakeskus. Ruokahävikki ravitsemispalveluissa. Ruokahävikin vähentäminen ruokapalveluissa-webinaari, 10.11.2021. Viitattu 19.11.2021 https://www.youtube.com/watch?v=Lw_bdBBRets

Rousu, T. 2021. Meri-Lapin kuntapalvelut. Ruokahävikin vähentämisen hyvät käytänteet ja haasteet Meri-Lapin kuntapalveluissa. Ruokahävikin vähentäminen ruokapalveluissa-webinaari, 10.11.2021. Viitattu 19.11.2021 https://www.youtube.com/watch?v=Lw_bdBBRets

Matikainen, I. & Nokela, T. 2021. Prikka kiertoon, työllisyyden, osallisuuden ja kiertotalouden kehittämishanke.  Ruokahävikin vähentäminen ruokapalveluissa-webinaari, 10.11.2021. Viitattu 19.11.2021 https://www.youtube.com/watch?v=Lw_bdBBRets

Kirjoittajat:

Harri Lammi ja Ulla Arvio, metsätalousinsinööriopiskelijat, Lapin AMK