Turismin on laskettu aiheuttavan jopa 8 % ihmisten aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä (Maaseudun Tulevaisuus 2018). Ympäristökestävyys matkailussa -käsite herättääkin hieman ristiriitaisia ajatuksia. Mahtuvatko turismi ja ekologisuus edes samaan lauseeseen? Onko ympäristökestävyyttä mahdollista saavuttaa? Onko koko ajatus tekopyhä, kun ajatellaan perinteisen matkailun hiilijalanjälkeä?
Matkalle ei alkujaankaan tarvitsisi lähteä kauas. Sen lisäksi, että lentämisen vähentäminen on tehokas tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä, toiset käyttävät paljon rahaa ja aikaa tullakseen lomalle juuri tänne pohjoiseen, ainutlaatuisen luonnon, rauhan, revontulten ja yöttömän yön ihmemaahan. Myös korona on lisännyt kiinnostusta lähialueisiin ulkomaiden ollessa tavoittamattomissa. Pohjoisen matkailupalvelut ovat ennen koronaa olleet suunnattu erityisesti ulkomaiselle matkailijalle, mikä on näkynyt sekä palvelujen sisällössä että hinnoittelussa. Paikallisille lähikohteet saattavat tuntua liian tutuilta, vaikka oikeasti lähellä olevista kohteista ei tiedetä. Lähimatkailuun liittyy myös ajatus omatoimisesta matkailusta, mikä jarruttaa palvelujen ja ohjattujen retkien hyödyntämistä.
Ympäristökestävyyden haasteita on itse kohteissakin. Esimerkiksi pitkien välimatkojen Lapissa matkailukeskusten ongelmana on ollut biojätteen ja muovin erilliskeräyksen ja käsittelyn järjestäminen. Jätettä syntyy verrattain vähän, ja eri jätejakeiden logistiikan ja käsittelyn järjestäminen etenee hitaasti. Jätteiden kierrätyksessä tarvitaankin myös sidosryhmien apua, eli kierrätyksen mahdollistava jätehuolto. Esimerkiksi biojätteiden käsittelyyn kannattaa yhdistää myös muita erilaisia biohajoavia sivuvirtoja kotitalouksista, matkailusta ja yrityksistä. Näin esimerkiksi biokaasuntuotanto ja sen kannattavuus saisivat mittakaavaetua.
Luonnossa liikkuessa pohjoismainen erikoisuus ja etuoikeus on jokamiehenoikeudet, joita on valitettavasti myös väärinkäytetty esimerkiksi roskaamalla. Tähän ongelmaan pika-apu voisi olla melko yksinkertainen: tiedottaminen ja tiedon lisääminen matkailijoille. Entä miten voidaan yhdistää valjakkokoirabisnes ja ympäristökestävyys? Huskysafarin mahdollistava rekikoira syö eläinkunnan tuotteita ja tuottaa ravinnepitoisia sivutuotteitaan ympäri vuoden, ei pelkästään talven sesonkikuukausina. Yrittäjät ovat olleet asiassa itse jo varsin aktiivisia, vaikka aihe ei olekaan vielä kiirinyt tiedostavimpienkaan asiakkaiden huolilistan kärkeen. Kompostointi onnistuu sivutyönä vain suhteellisen pienille materiaalimäärille, joten järjestäytyneempää biohajoavan jätteen kierrätystä kaivataan, samoin kuin kierrätysmahdollisuuksia esimerkiksi muoville.
Kirjoittajat:
Satu Ervasti, Luonnonvarakeskus
Sari Nisula, Lapin ammattikorkeakoulu